Piilevät ennakkoluulot

Monet meistä pitävät itseään erittäin avarakatseisina. Kannatamme tasa-arvoa ja meistä on tärkeää, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet etnisestä alkuperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai vammaisuudesta huolimatta. Tämä on erittäin hyvä alku. Hyvät ajatukset ovat usein väylä myös hyviin tekoihin.

Välillä on kuitenkin hyvä tarkastella omia asenteitaan kriittisesti: olenko niin avarakatseinen kuin väitän olevani? Peiliin vilkaiseminen paljastaa karun totuuden. Jään itselleni jatkuvasti kiinni piilevistä ennakkoluuloista: turkkilaiset on ihan jees, mutta eikö niin, että heillä kaikilla on kebab-ravintola tai ovat sellaisessa töissä? Ei, ei ja ei. Ei ruskeatukkaisestakaan voi sanoa, missä hän on töissä pelkän hiustenvärin perusteella. Samankaltaisia esimerkkejä on muitakin: homomies ei (muka) voi pitää kaljasta ja makkarasta ja jokainen muslimi on (muka) yhtä harras uskovainen.

Piilevä ennakkoluulo on usein ennakkokäsitys jostain ihmisestä. Se ei välttämättä ole pahantahtoinen vaan ainoastaan stereotyyppinen. Stereotypiat perustuvat ajatukseen, että yksi ominaisuus on niin hallitseva, että se tekee esimerkiksi kaikista homoseksuaaleista samanlaisia. Harvoin tällaisia yleistyksiä tehdään kuitenkaan esimerkiksi vihreäsilmäisistä muualla kuin muutamien hömppälehtien sivuilla. Miksi homot lokeroidaan useammin kuin vihreäsilmäiset?

Omista piilevistä ennakkoluuloistaan voi onneksi opetella pois aivan samoin kuin ilkeistä sanoistakin. Ensin omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa ja tunnustaa itselleen. Usein eniten ennakkoluuloja on sellaisia ihmisryhmiä kohtaan, joita tapaa vähän jokapäiväisessä elämässä. Arvelisin sen johtuvan tiedon ja kokemusten puutteesta.

Eläkeläisnainen seisoo graffitiseinää ja osottaa omaa muotokuvaansa.
Ennakkoluulojen murskaaja ja vihantorjuja Irmela Mensah-Schramm Suvilahdessa. Kuva: Riikka Kaukinen

Oman heikon kohdan tiedostamisen jälkeen on aika ryhtyä toimeen sen muuttamiseksi. Alkuun pääsee lukemalla aihetta käsitteleviä kirjoja ja artikkeleja asiallisilta nettisivuilta. Ihmisistä oppii kuitenkin parhaiten toisilta ihmisiltä. Tuntisiko kukaan kaverisi kyseisen ihmisryhmän edustajaa? Onko heillä omaa järjestöä, jota kautta voisi saada ”elävää kirjaa” lainaksi? Elävällä kirjalla tarkoitetaan, että tietyn ihmisryhmän edustajan voi saada tietyksi ajaksi ”lainaan” kertomaan omasta elämästään.

Itse voin kertoa liikuntavammaisen elämästä esimerkiksi Twitterissä nimellä Heidi Sipilä. Kannattaa myös seurata erilaisia tapahtumia ja lähteä rohkeasti mukaan kohtaamaan ihmisiä. Toivottavasti vuonna 2014 jokainen ottaa pään pois pensaasta ja asioista selvää ennen olettamista.

Heidi, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

Osallisena Suomessa -hankkeen loppuseminaari 10.12.2013

Kaksi meistä aktivisteista esitteli Ei vihapuheelle -liikettä Osallisena Suomessa -hankkeen loppuseminaarissa tiistaina 10.12.13. Kyseessä oli työ- ja elinkeinoministeriön järjestämä maahanmuuttajien koulutuksen kehittämishankkeen loppuseminaari, jonka kuulijakunnalla on varmasti niin asiantuntemusta kuin vaikutusvaltaa vihapuheeseen taustalla vaikuttaviin syihin liittyen.

Pohdimme keskenämme, kuinka erilaisiin tapahtumiin olemmekaan osallistuneet Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisteina: tässä tapauksessa pääsimme Finlandia-talon puhujapönttöön heti kahden ministerin ja kaupunginjohtajan jälkeen! Tilaisuus olikin melko erilainen verrattuna esimerkiksi kesän festareihin, joilla olemme aiemmin olleet Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisteina.

Nainen puhujapöntössä luentosalin edessä.

Seminaarissa keskusteltiin muun muassa toteutetuista hankkeista, järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöstä, yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta. Erään seminaarin osallistujan ehdotuksesta pidettiin myös hiljainen hetki edesmenneen Nelson Mandelan muistoksi ja koko sali nousi kunnioittamaan ihmisoikeusaktivistia hetki ennen esitelmäämme. Esityksemme oli aikataulullisista syistä lyhyt, mutta ytimekäs. Kerroimme kuuntelijoille liikkeen taustasta, kampanjoinnista sekä luonnollisesti vihapuheesta ja sen merkityksestä.

Seminaarista jäi paljon pohdiskeltavaa myös meille aktivisteille esimerkiksi tiettyjen sanojen käyttämisestä. Joku yleisöstä kommentoi, ettei haluaisi itseään kutsuttavan maahanmuuttajaksi, uussuomalaiseksi tai maahanmuuttajataustaiseksi henkilöksi vaan yksinkertaisesti suomalaiseksi. Toinen henkilö kommentoi tähän, että haluaa nimenomaan itseään kutsuttavan uussuomalaiseksi. Kolmas oli sitä mieltä, että olisi puhuttava eri kieli- ja kulttuuritaustaisista ihmisistä.

Iso luentosali täynnä seisovia ihmisiä.
Hiljainen hetki Nelson Mandelan muistolle.

Keskustelu olisi voinut jatkua loputtomiin ja mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin niiden esittäjiäkin. Yksi asia on kuitenkin selvää: sanavalinnoillamme on suuri merkitys. Kuitenkin tärkeämpää kuin yksittäiset sanat, on niiden takana oleva ajatus ja rakenteet.

Tämä herätteli pohtimaan myös vihapuheen olemusta. Vihapuhe on usein ajattelematonta, vihan vallassa tuotettua puhetta, joka loukkaa ja syrjii kuulijaansa. Vihapuhe voi siis kummuta tietämättömyydestä ja siksi onkin tärkeää, että emme aina heti oleta, että toinen haluaa aiheuttaa mielipahaa sanavalinnoillaan vaan kyseessä saattaakin olla eri konteksti tai ympäristö.

Toisaalta vihapuhe on usein myös hyvin harkittua ja kylmäveristäkin, eikä vihan tunteella ja vihapuheella ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Tärkeää onkin sanavalintojen kyseenalaistamisen lisäksi tiedostaa vihapuhetta herättävät ja ylläpitävät rakenteet, jotta vihapuheeseen pääsee vaikuttamaan.

Sanojen käytöstä voi olla eri mieltä ja niistä on tärkeätä käydä avointa keskustelua laajasti. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että olemme yksilöitä, joilla kaikilla on eri ennakkokäsitykset asioista. Sen sijaan että yritämme lokeroida sanat sallittuihin ja kiellettyihin sanoihin, haluaisimme liikkeenä kehottaa teitä pohtimaan kontekstia, kohtaamaan toiset ihmiset taustastaan ja olemuksestaan riippumatta yksilöinä ja kysymään rohkeasti muilta, mitkä termit tuntuvat vastaanottajalta miltäkin.

Mira & Noora, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit

Islam Expo 22. – 24.11.2013

Suomen kolmas Islam Expo järjestettiin 22.–24.11.2013 katajanokan Wanhassa satamassa ja meille oli tarjottu mahdollisuutta pitää ständiä sisäasiainministeriön Etnon ja Vähemmistövaltuutetun toimiston kanssa. Ständimme oli pystyssä koko tapahtuman ajan ja tunnelma parani päivä päivältä.

Nainen pitää punaista sydänkylttiä, jossa lukee: "Different is good!"

Ständimme ei ollut melkein koskaan tyhjänä, aina oli joku innokas tuntematon joka kävi kanssamme aiheeseemme liittyvää keskustelua ja mukaan mahtui tutumpiakin kasvoja. Tapahtuman kävijät olivat hyvin avoimia ja saimme esimerkiksi kuulla henkilökohtaisia kokemuksia vihapuheesta ja syrjinnästä erilaisilta henkilöiltä, niin lapsilta kuin esimerkiksi sodan keskellä kasvaneilta ja paenneilta palestiinalaisilta, suomalaisilta monikulttuurisilta perheiltä, turisteilta sekä maahanmuuttajilta.

Pisteellämme käytiin pääsääntöisesti keskustelua vihapuheen eri muodoista kuten kasvottomasta ja suorasta sekä siitä, minkälaista vihapuhe on ja mitä siihen sisältyy. Kuuntelimme myös ihmisten omia kokemuksia ja keskustelimme siitä, kuinka vihapuhetta voisi vähentää. Lisäksi halutessaan sai kirjoittaa liikkeen sydämiin jotain vihapuheen vastaista ja poseerata meille iskulauseella varustetun sydämen kanssa. Kuvia ja halukkaita tulikin yllättävän paljon.

Mies seisoo esittelypöydän takana ja pitää punaista sydänkylttiä, jossa lukee: "Älä vihaa".

Viranomaisten ja järjestöjen lisäksi tapahtumassa oli osallistujia ympäri maailmaa. Saudi-Arabian suurlähetystö piti ständiä, jossa tarjoiltiin arabialaista kahvia ja taateleita. Bahrainilaiset jakoivat kirjoja ja myivät itämaisia vaatteita, saippuaa, hunajaa, öljyä ja pyhää ZamZam-vettä. Turkista oli tultu myymään turkkilaista keramiikkaa ja Burman ständillä kerrottiin ja näytettiin videolla miten huonot oltavat muslimeilla on Burmassa, etenkin Rohingyan alueella. Suomesta mukana oli paljon eri yhdistyksiä sekä muun muassa moskeijoiden edustajia.

Viikonlopun aikana järjestettiin erilaisia luentoja eri aiheista kuten islamin opetus kouluissa, nuorten asema Euroopassa, islamilainen avioliitto ja kuinka sopeutua eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Tapahtumassa järjestettiin paneelikeskusteluja joihin yleisö sai osallistua ja kysyä kysymyksiä oppineilta. Naisille pidettiin myös oma paneelikeskustelu, jonka vetäjänä toimi aivan ihastuttava nainen Bahrainista.

Kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta miestä pitelee punaista sydänkylttiä, jossa lukee: "Kohtele kaikkia niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan".

Tapahtumaan oli tultu Saudi-Arabiasta, Turkista ja Bahrainista asti, mikä oli yksi tapahtuman parhaimpia puolia. Kaikki osallistujat vieraista tapahtuman järjestäjiin ja ständiläisiin saivat uusia ystäviä ja ideoita eripuolilta maailmaa. Uudet ystävämme Bahrainista halusivat jopa aloittaa oman vihapuheen vastaisen kampanjan keskustelujemme jälkeen!

Fatima ja Henna, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit

Ei vihapuheelle -liikkeen syksy Oulussa

Ei vihapuheelle -liike oli kuluneen vuoden aikana näkyvillä Oulussa monessa eri tapahtumassa. Paikallinen Oulu-lehti teki jutun liikkeeseen liittyen 11.05.2013 ja varsinaisesti ensimmäisen kerran liikettä esiteltiin Mahdollisuuksien torilla 25.5.2013 Oulun kaupunginteatterin tiloissa. Ei vihapuheelle -liikkeen tarroja ja pinssejä jaettiin yhteistyössä Planin vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa.

Elokuussa Ei vihapuheelle -liike oli esillä Oulussa vuosittain järjestettävässä elinkeinoelämään liittyvässä Korttelihaipakka-tapahtumassa. Tapahtuman aikana osa ydinkeskustan kaduista suljettiin autoliikenteeltä ja alueen liikkeet, ravintolat ja kahvilat olivat auki klo 23:een saakka.

Korttelihaipakka-päivänä 15.08.2013 Yle Oulun radio teki haastattelun Ei vihapuheelle -liikkeemme tempaukseen liittyen. Järjestimme yhteistyössä Planin kanssa vihapuheen vastaisen kirjoitus- ja piirustushaasteen Korttelihaipakassa liikkuneille nuorille ja aikuisille. Saimme sadoilta nuorilta ja aikuisilta hienoja vihapuheen vastaisia kannanottoviestejä ja -kuvia. Tempaukseen osallistuivat muun muassa kansanedustaja Mirja Vehkaperä, muusikko Aki Louhela sekä sarjakuvataiteilijat Ville Ranta ja Ilpo Koskela.

Mies piirtää ruskealle paperille sarjakuvaa.
Sarjakuvataiteilija Ville Ranta piirtämässä vihapuheen vastaisia terveisiään 15.8.2013.

Seuraavan kerran oululaisaktiivit olivat mukana Kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla 18.–24.11.2013 Kulttuuritalo Valveella sekä FinnKino Plazalla. Ei vihapuheelle -liikkeen materiaaleja oli jaossa koko viikon ajan Planin kanssa jaetulla ständillä. Lisäksi kävimme pitkin viikkoa pitämässä lasten oikeuksiin ja vihapuheeseen liittyviä lyhyitä puheita elokuvien alussa yhdessä Kamu-leijonan kanssa.

Keskiviikkona 20.11.2013 lasten oikeuksien päivänä huomioitiin erityisesti niiden lasten oikeudet, joiden elämään kuuluu jokin vamma. Planin lasten oikeuksien lähettiläät ohjasivat työpajoja, joista yhdessä sai ideoida vihapuheen vastaisia viestejä ja kuvia sekä toisessa osallistua mielipide- ja arvojanaharjoituksiin.

Ruskealle paperille tehty sarjakuvamaalaus, jossa pieni lapsi piirtää sydäntä ja iso vihainen mies sanoo: "Vihapuhetta vihamielisiä kohtaan!"
Ville Rannan vihapuheen vastaiset terveiset

Vuosi 2013 oli onnistunut Oulussa. Tavoitimme runsaan määrän eri ikäisiä ihmisiä. Oulun paikalliset aktiivit palkittiin myös Vuoden Plan-kansalainen -tunnustuksella. Ansioina mainittiin lasten koulutuksen puolesta puhuminen sekä ihmisoikeuksia loukkaavan vihapuheen vastainen kampanjointi.

Teija, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

Pitääkö kaikkialle päästä?

WHO:n mukaan maailmassa joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen. Luulisi että heistä jollakulla olisi toisinaan asiaa Mannerheimintielle. Pyörätuoleja tai rollaattoreita ei kuitenkaan näy. Täällä Suomen pääkaupungissa harva liikuntarajoitteinen uskaltautuu ydinkeskustaan ilman avustajaa. Mukulakivikadut, kynnykset, nopeasti vaihtuvat liikennevalot ja ihmispaljous voivat olla hitaasti liikkuville jopa mahdottomia esteitä.

Koen itseni onnekkaaksi, koska olen tavannut eri tavalla vammaisia läpi elämäni. Olen saanut monesta korvaamattoman ystävän. Koen erilaiset vammat ja tavat tehdä asioita elämää rikastuttavina tekijöinä. Apuvälinetekniikan opiskelun jälkeen suhtaudun apuvälineisiin vielä suuremmalla innolla, ja tuijotan pyörätuolia korkeintaan jos se on Suomessa harvinaista mallia. Koulun tärkein oppi oli kuitenkin se, ettei mikään ole mahdotonta, jos vain saa oikeanlaiset apuvälineet.

Yksityiskohta isosta graffitimaalauksesta, kuvassa muun muassa punainen sydän, jossa teksti: "Älä vihaa", kasvot ja valkoinen sydän, jossa teksti: "Anna rakastaa".

Ilman vammaisia ystäviäni, omia vammojani ja koulutustani en välttämättä edes huomaisi vammaisten vähäistä määrää katukuvassa. Yhden suuren kansanosan piilottaminen seinien sisään tekee heistä helposti näkymättömiä ja unohdettuja toisia. Piilotamme katseiltamme paljon potentiaalisia ystäviä, kumppaneita ja työtovereita, joilla olisi paljon annettavaa koko yhteiskunnalle. Tuntemattomasta tulee liian helposti pelottavaa. Vammaiset voidaan virheellisesti nähdä verovarojen nakertajina tai muistutuksina siitä mitä itselle saattaa koska tahansa tapahtua. Näin on tapahtunut esimerkiksi Espoon Kaitaalla, jossa omakotitaloalue on taistellut 4 vuotta, jotta naapurustoon ei rakennettaisi kehitysvammaisten asuntolaa.

Tieto ja ymmärtämys lisäävät aina ihmisten hyvää kohtelua. Siksi haluankin ehdottaa että ensi kerralla kun kuljet kaupungilla, yritä bongata 10 asiaa jotka eivät ole esteitä sinulle koska et ole vammainen. Jos innostut, voit valita uuden vamman joka päivälle. Muista että me kuljemme keskuudessanne. Tai ainakin kulkisimme jos meidän annettaisiin.

Täältä opettajat ja muut kiinnostuneet löytävät materiaalia, jonka avulla voi tarkastella esteettömyyttä uudesta näkökulmasta, ja kokeilla miltä se tuntuisi omalla kohdalla.

Veeti, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

HLBTIQ-nuoret ja hyvinvointi

Osallistuin Transihmisten muistopäivään 20.11. Sytytimme kynttilöitä viimeisen vuoden aikana murhattujen transihmisten muistolle. Muistotilaisuus oli osa jokavuotista sukupuolivähemmistöille suunnattua TransHelsinki-tapahtumaa. Viimeisen 12 kuukauden aikana on Transgender Europe järjestön mukaan tapettu 238 transihmistä. Sytytimme kynttilän jokaiselle. Olen vasta 25-vuotias, mutta minua nuorempia on kuolleiden parissa runsaasti. Alle 20-vuotiaiden ja alaikäisten määrä on kasvanut viime vuodesta. Kylmäsi, eikä se johtunut vain tuulesta. Vaikka kuolemaan johtaneista viharikoksista yksikään ei ollut tapahtunut Suomessa, ei sateenkaarinuorilla mene täälläkään hyvin.

Seta ja Nuorisotutkimusseura ovat teettäneet ensimmäisen laajan kotimaisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuorten hyvinvointia kartoittavan kyselytutkimuksen. Kyselyyn osallistui kevät-kesällä 2013 1623 iältään 15–25-vuotiasta nuorta. Enemmistö osallistuneista (1499) ilmoitti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Tutkimuksen mukaan HLBTIQ-nuoret kokevat väkivaltaa huomattavasti tavallisemmin kuin suomalaisnuoret yleensä. Jopa 70 prosenttia homo-, lesbo-, bi- ja transnuorista kertoi kokeneensa kiusaamista ja häirintää. Suurin osa häirinnästä tapahtui koulussa.

Helppoa ei ole aina koulun ulkopuolellakaan. Useimmat vastaajista olivat kertoneet suuntautumisestaan ainakin jollekin perheenjäsenelleen. Monet ovat silti täysin kaapissa. Osa heistä vältteli kertomista pelätessään välirikkoa perheenjäsentensä kanssa. Nuoret ilmaisivat myös huolta kaveripiirin ulkopuolelle jätetyksi tulemisesta. Toisaalta monet kertoivat saavansa kaveripiiriltään tukea ja hyväksyntää identiteetilleen. Kokemukset ympäristön suhtautumisesta hlbtiq-ihmisiin heijastuivat nuorten harrastuksia ja opintoja koskeviin päätöksiin.

Toimiessani vuosien 2007–2011 aikana Transtukipisteen ryhmänvetäjänä tapasin lukuisia transihmisiä. Etenkin nuorten tilanne oli huolestuttavan usein vaikea. Perheen hylkäämisestä johtuva asunnottomuus, sukupuoliristiriidan huomiotta jättäminen koulussa ja työpaikalla sekä vääränlaisessa kehossa elämisen aiheuttama stressi näkyivät usein masennus- ja ahdistusoireina.

Hautakynttilöitä patsaan juurella Kampin Narinkkatorilla.
Transihmisten muistopäivän kynttilät Kampin Narinkkatorilla 20.11.

”On hyvin tärkeää, että aikuiset viestittäisivät, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta voi puhua ja että keskusteluun suhtaudutaan vakavasti. Tämä edellyttää asiallista tietoa moninaisuudesta ja tukea nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille ja nuorten vanhemmille. Aihepiiri tulee ottaa kouluissa entistä kattavammin myös opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin”, toteaa Setan puheenjohtaja Juha-Pekka Hippi Nuorisotutkimusseuran nettisivuilla.

Nuorten hyvinvointi on meidän kaikkien asia, iästä huolimatta. Jokaisella on oikeus kokemukseen siitä että tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Lisäämällä tietoa ja ymmärrystä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta olemme mukana rakentamassa hyväksyvämpää ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kaikille, oli sukupuolemme mikä tahansa.

Lisää tietoa löytyy seuraavista linkeistä:
Transtukipiste
Seta
Nuorisotutkimusseura

Teksti ja kuva: Veeti, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

Ruuti Expo Helsingin kaupungintalolla 8.11.2013

Ideointimme Ruuti Expoon lähti liikkeelle vihapuheeseen vaikuttamisen eri keinoista. Tapahtumassa päämääränämme oli sekä lisätä tietoisuutta liikkeestä että esitellä tapoja, joilla vihapuheeseen voisi puuttua. Vaikka vihapuhe ilmiönä onkin negatiivinen, halusimme tuoda ilmi positiivisia keinoja, joilla ottaa aihe puheeksi.

Yhteisen tuumailun jälkeen päädyimme hyödyntämään taiteen eri keinoja, sillä niiden avulla voisi käsitellä kipeitäkin aiheita ja halutessaan pysyttäytyä myös anonyyminä. Taidetta hyödyntäessä on myös aivan toisenlainen mahdollisuus saada ihmiset pysähtymään ja todella miettimään aihetta – eri tulkinnalliset näkökulmat synnyttävät usein myös hyviä keskusteluja.

Päätimme järjestää ständillemme sarjakuva- ja runopajan, jossa olisi mahdollista tehdä vihapuheen vastainen kannanotto sanataiteen keinoin. Tapahtuman kohderyhmän huomioon ottaen listasimme aiheeseen liittyviä sanoja, joita voisi hyödyntää runoa kirjoittaessaan. Halusimme kuitenkin välttää liikaa ohjailua ja stereotypioiden syntymistä, joten pidimme näiden sanojen määrän melko vähäisenä. Myös sarjakuvat suunniteltiin tämä aspekti huomioiden: sarjakuvat piirrettiin eläinhahmoisina puhekuplat tyhjiksi jättäen.

Tapahtumapäivänä suuntasimme kaupungintalolle pystyttämään pistettämme vaihtelevin tuntein. Aikaisemmat Ei vihapuheelle -ständit poikkesivat tämänkertaisesta, ja olimme hieman epävarmoja siitä, saisimmeko toivotunlaista toimintaa aikaiseksi. Samalla kuitenkin olimme innoissamme uudesta metodista ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Kaksi naista istuu pöydän ääressä. Selän takana seinäke, johon on kiinnitetty sarjakuvia ja julisteita.
Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisteja Ruuti Expossa

Ensimmäisten kävijöiden myötä huolemme osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Monet nuorten täydentämistä sarjakuvista käsittelivät ystävyyttä, tunteita ja ilkeiden sanojen aiheuttamaa mielipahaa – juuri niitä aiheita, jotka heille ovat tärkeitä. Sarjakuvista ja runoista heijastui myös nuorten positiivinen asenne avointa keskustelua kohtaan. Jos joku käyttäytyy ikävästi, siitä voi ja pitääkin puhua.

Monet kävijöistä halusivat myös tietää lisää Ei vihapuheelle -liikkeestä ja siitä, miten liike todellisuudessa näyttäytyy ja vaikuttaa. Erityisesti Ruuti Expon kansainväliset vieraat olivat kiinnostuneita liikkeen toiminnasta ja taustoista. Myös tapahtuman muiden pisteiden toimijat tulivat vierailemaan ja puhumaan aiheesta kanssamme.

Kolmiruutuinen eläinaiheinen sarjakuva.
Sarjakuvapajan tuotoksia

Päällimmäisinä tunteina tapahtumasta jäivät käteen positiivisuus onnistuneesta toimintatavasta sekä varmuus siitä, että nuoret ovat vastaanottavaisia tällaista toimintaa kohtaan. Kävijät suhtautuivat liikkeeseen mielenkiinnolla ja ottivat innokkaasti vastaan tietoa. Monet kävivät myös hakemassa itselleen ja ystävilleen liikkeen pinssejä, jotka pääsivät heti koristamaan laukun hihnaa ja paidan rinnusta. Vaikka varsinaiseen vihapuheeseen puuttuminen ei tällä kertaa ollutkaan useimpien sarjakuvien sisältöjen pääpainona, välittivät ne silti tärkeää viestiä: ole ystävällinen muita kohtaan ja halaa kaveria, kun siltä tuntuu.

Elina, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

GameOverHate – parempien peliyhteisöjen puolesta

Palasin noin kolme viikkoa sitten varsin ainutlaatuiselta Unkarin-matkalta, jonka aikana pääsin syväsukeltamaan niin ihmisoikeuksien, online-pelikulttuurin kuin uskomattoman ryhmähengenkin maailmaan. Ohi oli GameOverHate, Euroopan neuvoston aloittaman No Hate Speech Movementin (Ei vihapuheelle -liike) alainen tapahtuma, joka järjestettiin Budapestissa 23.–28.9.2013, ja joka keskittyi erityisesti online-peleissä esiintyvän vihapuheen kitkemiseen ja ehkäisemiseen. Tilana ja tapahtumapaikkana oli European Youth Center Budapest (EYCB) ja järjestäjinä viisi ihmisoikeusaktivistia ja pelaajaa: Martin Fischer (Saksasta), David Pinto (Portugalista), Stefan Aleksik (Makedoniasta), Ruxandra Pandea (Romaniasta/Unkarista) ja minä. Mukana oleminen oli mieletön kunnia, mutta myös hirvittävä vastuu. En olisi kuitenkaan vaihtanut hetkeäkään pois, sillä tuo puolitoista viikkoa oli ehdottomasti elämääni muuttanut kokemus.

GameOverHate-tapahtuman slogan. Valkoisella pohjalla punainen tekesti: "Building better online gaming communities."Installing

Ajatus GameOverHate-tapahtumasta lähti jo kauan ennen minun mukaantuloani koko konseptin mastermindeilta Martinilta ja Davidilta, jotka tunsivat toisensa entuudestaan. He olivat yhdessä jo pitkään kehitelleet ideaa tapahtumasta, jossa voitaisiin luoda konkreettisia keinoja peleissä kytevän vihan kitkemiseksi. Jotta asialle voisi tehdä mitään, oli toimittava pelikulttuurin sisältä käsin ja saatava pelaajat itse liikkeelle. He hankkivat yhteistyökumppanit ja rahoituksen, ja ideasta tuli totta. Asian konkretisoiduttua tapahtuman tasolle oli aika etsiä tiimiin jäseniä ympäri EU:ta. Minä ja Stefan tulimme mukaan tässä vaiheessa. Itse edustin tapahtumassa Nörttitytöt ry:tä sekä blogia ja toin mukaan näin kaivattua naisnäkökulmaa. Ruxandra oli tiimissä Euroopan neuvoston puolesta ja EYCB:n ammattikouluttajana, ja oli siksi elintärkeä palanen tiimissämme.

Osallistujia valittiin 30 kappaletta 14:stä eri Euroopan maasta sekä yksi USA:sta. Valintaprosessissa pyrimme painottamaan sitä, että osallistujia tulisi monilta eri pelikulttuurin osa-alueilta. Halusimme paikalle siis niin pelaajia, pelintekijöitä, pelijournalisteja kuin pelitutkijoitakin. Kiinnitimme huomiota myös sukupuoliseen tasa-arvoon ja kunkin osallistujan potentiaaliin toimia yhteisönsä aktiivina. Tässä onnistuimmekin mielestäni hyvin, sillä ensimmäisestä päivästä lähtien olin todella vaikuttunut kokonaisporukan motivaatiosta, henkilökohtaisista resursseista ja asiantuntevuudesta.

Day 1. Tutorial

Maanantaina lähdimme käsittelemään tapahtuman keskeisiä teemoja perustasolta lähtien. Aloitimme kertomalla tulevasta ohjelmasta ja havainnollistamalla osallistujille harjoitusten avulla tapahtuman päätavoitteet. Näiksi olimme rajanneet seuraavat: 1) ymmärtää ja kyseenalaistaa online-yhteisöjen nykyistä tilaa, 2) antaa pelaajille keinoja ymmärtää, tunnistaa ja reagoida online-vihaan, 3) jakaa parhaita esimerkkejä ja tapoja toimia yhteisöissä ja 4) luoda verkosto aktivisteista ja pelaajista, jotka ovat valmiita taistelemaan online-vihaa vastaan. Osallistujat saivat myös itse lähteä listaamaan odotuksiaan, pelkojaan ja vahvuuksiaan post-it-lappusille, jotka liimattiin seinään koko tapahtuman ajaksi. Viimeisenä päivänä näihin sitten palattiin, jotta nähtiin, olivatko ihmisten henkilökohtaiset odotukset toteutuneet vaiko peräti kumoutuneet kokonaan.

Yksi GameOverHatensuurista ideoista oli pelillistää (pelillistäminen, gamification) tapahtuma peliteemaan sopivasti. Jo ensimmäisenä päivänä aloitimmekin tekemällä kukin itsellemme hahmolomakkeet, jotka täytimme roolipelitermein: class edusti meitä persoonina, skills olivat tietysti taitomme oikeassa elämässä, weapon oli keinomme toimia ja experience pelaajahistoriamme. Pelillistys jatkui jakautumalla toisiaan vastaan kamppaileviin klaaneihin, joiden klaaninjohtajina toimimme tietysti me järjestäjät. Klaanikilpailussa saattoi pärjätä ainoastaan pistetiliä kartuttamalla, ja pisteitä sai osallistumalla ahkerasti päivittäisiin tehtäviin ja ottamalla ylimääräisiä nakkeja. Pelillistämistä ylläpidettiin joka aamu julistamalla leaderboardilla edellisen päivän pistetilanne.

Joka päivä ohjelmassa oli lisäksi yksi tunti pelailua, jonka aikana osallistujat saattoivat tehdä vapaaehtoisia tehtäviä. Ensimmäisenä päivänä tällainen tehtävänä oli tutkia jonkin vapaasti valitun pelin character creation screeniä: Millaiset mahdollisuudet hahmonluontiin ko. pelissä annetaan? Onko kaikenlaisilla ihmisillä etnisistä ja sukupuoliryhmistä lähtien mahdollisuus tulla edustetuksi tasapuolisesti? Vastauksissa syntyi kiinnostavaa keskustelua mm. siitä, onko parempi pelkistää vai monipuolistaa hahmonluontia. Positiivisina esimerkkeinä mainittiin mm. Halo Reach, Dragon Age ja Fallout 3.

Day 2: Clear the level

Tiistaina pyrimme pureutumaan enemmän vihapuheen luonteeseen ja lähtökohtiin. Päivän teema oli identifikoituminen ja nimeäminen. Pakollisten muodollisuuksin jälkeen teimme tähän liittyen pari harjoitusta: nimeämisharjoituksen (label excercise) ja hiljaisen harjoituksen (silent excercise).

Myöhemmin samana päivänä pureuduimme konkreettisiin tapausesimerkkeihin online-yhteisöissä esiintyvästä vihasta. Vietimme hyvän hetken tutkimalla Anita Sarkeesianin ja Carolyn Petit’n tapauksia. Siinä, missä Sarkeesian on kohdannut naisvihaa, on Petit saanut osakseen transvihaa. Tärkeää on kuitenkin, että molemmissa tapauksissa viha on myös tehty julkiseksi, otettu haltuun ja asetettu kommentoinnin alaiseksi.

Päivän viimeisenä suurena tehtävänä kävimme läpi määritelmiä. Ensin osallistujat saivat itse ilmaista, mitkä käsitteet heidän mielestään liittyvät vihapuheeseen. Sitten Ruxandra tutustutti osallistujat Euroopan neuvoston virallisiin määritelmiin vihapuheesta. Tämän jälkeen ihmiset saivat jälleen tehdä tehtäviä ja pelata. Tiistaina heitä kannustettiin menemään omiin pelaajayhteisöihinsä ja kyselemään pelaajilta näiden kohtaamasta vihapuheesta. Huolestuttavasti, mutta ei yllättävästi jo pelkästään vihapuheesta kyseleminen aiheutti todella voimakkaita reaktioita vastaajissa, ja vihapuhe näkyi täten suoraan lomakkeessa itsessään. Riippumatta siitä, millä metodilla asiaa tutkittiin, lähes jokainen vastaaja sanoi kohdanneensa jonkinlaista vihapuhetta peliyhteisöissään.

Iso joukko ihmisiä istumassa ringissä seminaarihuoneen lattialla. Ringin keskelle levitelty erivärisiä paperilappuja.
Konferenssin osallistujat määrittelemässä vihapuhetta. Kuva: Aino Harvola

Day 3: Dig deeper

Keskiviikkona paneuduimme vihapuheeseen hieman syvemmällä tasolla. Katsoimme heti päivän alkuun MIT GameLabin tuottaman videon, jossa havainnollistettiin tutkimuksellisin metodein koottuja vihapuheen muotoja peliyhteisöissä. Sitten annoimme osallistujille vähän ajateltavaa ja laitoimme heidät väittelemään vihapuhetta sivuavista aiheista.

Iltapäivästä saimme keskuuteemme videopuhelun välityksellä study sessionin ensimmäisen puhujan Jari-Pekka Kalevan EGDF:sta (European Game Developers Federation). Hän puhui vihapuheesta ongelmana peliteollisuuden näkökulmasta ja siitä, millaisena haasteena online-viha pelifirmoille näyttäytyy. Kaleva korosti, että nykyinen online-viha ei koske enää vain pelaajia, vaan kohdistuu myös yhä voimakkaammin pelintekijöihin. Eiliset tapausesimerkit todistavat myös, että viha kohdistuu yhtä nykyisin lailla myös pelijournalisteihin ja -tutkijoihin.

Päivän toisena puhujana meille jutteli Polygon-lehden Brian Crecente, jonka saimme iloisena yllätyksenä mukaan päivän ohjelmaan. Vaikka Crecente varmasti järkytti kaikkia kertomalla saamistaan vihamielisistä yhteydenotoista, oli hän kuitenkin hyvin kannustava ja karismaattinen puhuja, joka seisoi ylpeänä online-vihanvastaisessa rintamassa kanssamme. Polygon on myös lehtenä profiloitunut positiivisuuden ja inklusiivisuuden puolestapuhujana ja uutisoinut laajasti myös GameOverHatesta.

Loppupäiväksi paneuduimme peleihin vaikuttavana mediana. Teimme osallistujista peliarvostelijoita ja laitoimme heidät analysoimaan pienryhmissä vapaasti valittujen pelien sisältöjä ja teemoja: Mitkä sisällöt olivat vihamielisiä ja mitä positiivista sanottavaa tästä pelistä on? Osallistujat valikoivat kritiikkinsä kohteiksi hyvin odotettavasti mm. GTA V:n, Far Cry 3:n ja Super Columbine Massacre RPG:n, joskin myös joitain positiivisempia esimerkkejä. Tästä pääsimmekin mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä, mikä oikeastaan on loukkaavaa ja mikä ei, ja kuinka asioihin pitäisi suhtautua. Erityisesti GTA V:n kohdalla puntaroitiin ns. sosiaalisen kommentaarin kritiikkiä.

Day 4: Serious business

Heti aamuksi olimme järjestäneet osallistujille jälleen puheohjelmaa, ja vieraanamme oli tällä kertaa EVE Onlinen yhteisökoordinaattori John King. King puhui peleistä tällä kertaa yhteisömanageroinnin näkökulmasta ja esitteli EVE Onlinen erityispiirteitä ja ongelmia. Kingin mukaan EVE Onlinella on naispelaajia vain aivan marginaalinen 2 %:n määrä, mikä kuulostaa aivan uskomattomalta. Toisaalta EVE Onlinella on poikkeuksellisen positiivinen pelaajayhteisö ja useita konkreettisia keinoja toimia vihapuhetta ehkäisevästi.

Kingin puheenvuoron jälkeen alkoikin sitten todellinen työsarka ja yksi tapahtuman keskeisistä asioista, kun ihmiset saivat vihdoin jakautua pienryhmiin omien vahvuuksiensa ja intressiensä perusteella ja alkaa puuhata konkreettisia toimenpiteitä online-vihamielisyyden nalkittamiseksi. Pelintekijät kokoontuivat siis omaan ryhmäänsä, pelaajat omaansa, tiedemiehet ja kirjoittajat omaansa ja aktivistit omaansa.

Day 5: Boss fight

Perjantai oli varattu kokonaan torstaina aloitettujen battleplanien tekoon, joten ryhmät aloittivat aamun esitelmöimällä kunkin ryhmän edellispäivänä aloitetut suunnitelmat koko ryhmälle. Tämän jälkeen sekoitimme tiimien kesken vielä hieman pakkaa ja annoimme ihmisille viimeisen mahdollisuuden vaihtaa ryhmä sen perusteella, mitkä näiden intohimot kutakin projektia kohtaan olivat. Tästä alkoikin koko päivän kestänyt konkreettinen työ, jonka tarkoituksena oli suunnitella tapahtuman seurauksena toteutettavia projekteja, tapahtuman todellisia hedelmiä.

Ryhmillä oli työskentelyaikaa viiteen saakka, jolloin huomiomme sai tapahtuman viimeinen puhuja, jo aiemmin mainitun MIT GameLabin pelitutkija Todd Harper. Harper puhui esityksessään mm. hahmosuunnittelusta, pelien sisällöistä ja pelien vaikutuksesta pelaajan käyttäytymiseen. Myös Gamasutrasta löytyy Harperilta varsin mielenkiintoinen teksti pelisisältöjen haastamisesta.

Iso valkoinen paperi, jolle kirjoitettu erivärisillä tusseilla muistiinpanoja.
Ideointia. Kuva: Aino Harvola.

Battleplaneja inspiroimaan oli perjantain pelitunnin tehtävänä löytää erityisen positiivisia esimerkkejä peleistä, jotka “tekevät sen oikein”. Hyviä esimerkkejä kaivattiin niin pelisisällöistä, yhteisöistä kuin yhteisömanageroinnistakin: Mitkä pelit kannustavat toisten kunnioittamiseen ja hyvään käytökseen ja miten? Tähän ihmiset löysivät helposti esimerkkejä, ja mainitsivat ainakin DOTA2:n raportointijärjestelmän, Riotin järjestelmän, joka kannustaa yhteistyöhön ja hyvään käytökseen sekä Guild Warsin edellisen yhteisömanagerin Gaile Grayn, joka piti omalla henkilökohtaisella esimerkillään huolta, että pelin ilmapiiri pysyy ystävällisenä. Juuri pelikulttuurin muuttaminen positiivisin keinoin oli myös monen osallistujan omana tavoitteena.

Day 6: End credits

Viimeisenä päivänä study session oli vihdoin aika saattaa päätökseensä. Läpiahkeroidun perjantain jälkeen olikin lauantai hyvä aloittaa esittelemällä valmiit projektisuunnitelmat muille pienryhmille. Kukin ryhmä oli valmistanut varsin vaikuttavan esitelmän, joissa vihapuhetta lähdettiin ehkäisemään hyvin erilaisilla tavoilla. Pelisuunnittelijat tahtoivat tietysti osaltaan vaikuttaa siihen, ettei vihamielistä materiaalia tuotettaisi. Moni halusi luoda konkreettisia välineitä muiden pelikulttuurissa toimivien käyttöön. Esitysten jälkeen muut saivat esittää kysymyksiä ja ehdotuksia ja ne otettiin hyvin positiivisesti vastaan.

Epilogue

Jatkoprojektien kannalta on vielä aikaista sanoa, kuinka paljon tapahtuma toimintaa lopulta synnytti. Fakta on kuitenkin se, että jo useampi innokas osallistuja on jo lähtenyt kehittämään tapahtumassa syntyneitä ideoita tai saanut lisäpontta omille, jo olemassa olleille ideoilleen. Suomessa on jo muodostunut oma paikallinen GameOverHate-aktivismiryhmänsä. Lisäksi esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö on kehittymässä hurjaa vauhtia. Koska myös Nörttitytöt toimii No Hate Speech Movementissa, tulemme varmasti näkemään ja kuulemaan näistä projekteista tulevaisuudessa lisää myös tässä blogissa. Tämä on vasta alkua!

Aino Harvola, Nörttitytöt

Teksti on lyhennelmä Nörttityttöjen blogissa 25.10.2013 julkaistusta artikkelista.

Vastine Koiramme-lehden artikkeliin “Koira on hylkiö islamin maailmassa”

Erityisesti lasten ja nuorten suosimilla viestintäalustoilla on erityinen vastuu välittää oikeaa ja kiihkotonta tietoa, joka ei vahvista kielteisiä asenteita vähemmistöryhmiä kohtaan. Kennelliiton jäsenlehdessä Koiramme 9/2013 julkaistu artikkeli esittää kuitenkin yksipuolisen ja asiavirheitä sisältävän tulkinnan islamista uskontona ja muslimeista sen harjoittajina. Erityisen ongelmallisena pidämme sitä, että lehteä lukevat myös lapset ja nuoret, joiden voi olla vaikeaa tarkastella tekstin sisältöä kriittisesti. Teksti rakentaa tarpeetonta vastakkainasettelua Suomessa asuvien koiranomistajien ja muslimien välille siltoja rakentavan ja ratkaisulähtöisen näkökulman sijaan. Suomen muslimien joukosta löytyy myös useita koiraharrastajia.

Artikkelissa asetetaan läntinen maailma ja islam vastakkain tavalla, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita islamista ja esittää läntisen maailman sivistyneempänä kulttuurialueena. Tämänkaltainen vastakkainasettelu edustaa kulttuurirasistista yleistämistä, ja pahimmillaan voi luoda tarpeettomasti virheellistä kuvaa islamista äärimmäisenä ja väkivaltaisena uskontona. Tekstissä viitataan shariaan muslimien laillisena ohjenuorana. Islamilaisen lain tulkinnat ja toimeenpanot kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri valtioissa ja maailman yli 1,5 miljardin muslimin elämässä. Suomen muslimien, niin kuin muidenkin Suomessa asuvien, elämää säätelee kuitenkin ensisijaisesti Suomen laki. Suomen laissa todetaan myös oikeus uskonnonvapauteen, jonka harjoittaminen on sallittava lain muodostamissa rajoissa. Jokaisella uskonnolla on äärimmäiset tulkintansa, mutta on muistettava, että suurin osa maailman muslimeista ei kannata ääritulkintoja islaminuskosta.

Teksti rakentaa perusteettomasti vastakkainasettelua Suomen muslimien ja koiranomistajien välille, antamalla ymmärtää, että islamin olemassaolo Suomessa tuottaa haittaa koiranomistajille. Tekstin pääargumentit nojaavat kuitenkin blogikirjoittajan Judith Woodsin kuvaamiin yksittäistapauksiin Englannista, eikä tekstissä esitetä konkreettisia esimerkkejä oletetusta ongelmasta Suomesta. On muistettava, että Suomessa on elänyt islaminuskoisia pysyvästi 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja merkittäviltä kulttuurisilta yhteentörmäyksiltä on pitkän yhteiselon aikana vältytty. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 60 000 muslimia ja heidän joukkoonsa mahtuu yhtä erilaisia uskomuksia ja tapoja kuin muidenkin uskontokuntien edustajien kirjavaan joukkoon. Artikkelia kirjoitettaessa olisi ollut hyvä kuulla myös suomalaisten muslimien, islam-seurakuntien tai islamin tutkijoiden näkemyksiä aiheeseen liittyen.

15.10.2013 Helsingissä,

Ensi- ja turvakotien liiton Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti, Ihmisoikeusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomen koordinoima Ei vihapuheelle -liike, Suomen Islamilainen yhdyskunta, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei rasismille! -hanke

Opettajat ja kasvattajat, teitä on kuultu!

A niin kuin aapinen, B niin kuin banaani, C niin kuin Celsius ja V niin kuin vihapuhe. Olimme kahden Ei vihapuheelle -liikkeen vapaaehtoisen voimin Opi ja kasva -konferenssissa Finlandia-talolla 8.10.2013 Tilaisuus on suunnattu lähinnä peruskoulussa toimiville opetus- ja kasvatusalan ihmisille kuten esimerkiksi opettajille, rehtoreille ja kuraattoreille. Koulujen saaminen mukaan vihapuheen vastaisiin aakkosiin onkin Ei vihapuheelle -liikkeen uusin tavoite ja nyt meille avautui loistava mahdollisuus kurkistaa opettajien ajatusmaailmaan aiheen tiimoilta.

Tilaisuus kulki teemalla oppimisen festarit, joilla liikkeestä kertominen meni kuitenkin vähän eri tyylillä kuin Flow’ssa tai Ruisrockissa. Taisimme erottua sydänpinsseinemme ja huppareinemme opetusalan muista ständeistä ja moni opettaja piti pistettämme virkistävänä ja erilaisena. Kyselimme ehdotuksia liikkeen viemiseksi kouluissa ja toteuttamiskelpoisia, konkreettisia ideoita tulikin runsaasti. Moni vaikutti innostuneelta viemään asiaa eteenpäin koulussa ja oppitunneilla, kunhan vain saisivat hyvät oppituntimateriaalit käyttöönsä. Eniten toivottiinkin konkreettista, selkeää ja toiminnallisia harjoituksia sisältävää materiaalipakettia vihapuheesta, jonka avulla kuka tahansa opettaja voisi vetää aiheesta tunnin oppilailleen.

Kaksi liikkeen aktivistia ja räp-artisti Paleface Miksi vihaat? -sydänkyltin kanssa.
Palefacekin kysyy: Miksi vihaat?

Tarpeeseen ollaan vastaamassa: Euroopan neuvostolta tulee jo lokakuun lopussa Educational Toolkit for Schools -työkalupaketti, jota aletaan työstää Suomen kontekstiin sopivaksi ja sieltä saamme varmasti hyviä työkaluja opettajien käyttöön. Lisäksi nettisivuillemme ollaan päivittämässä lisää harjoituksia ja materiaalia juuri koulumaailmaa silmällä pitäen. Muutamia harjoituksia oppitunneille pidettäväksi löytyy nettisivuilta kuitenkin jo nyt: klikkaa Mukaan liikkeeseen -osiota, laita videot pyörimään ja sen jälkeen keskustelu luokassasi käyntiin! Tai pyydä pienryhmässä oppilaita määrittelemään termi vihapuhe, jonka jälkeen voitte käydä läpi sen virallisen määritelmän ja pohtia aihetta yhdessä. Nuorempienkin oppilaiden kanssa vihapuhetta voi käsitellä monella tavalla esimerkiksi sydäntekstien ja askartelujen merkeissä.

Olemme suunnittelemassa yhä monipuolisempaa yhteistyötä koulujen kanssa esimerkiksi oppilaskuntien kautta. Otammekin mielellämme vastaan uusia ehdotuksia aiheen tiimoilta! Niitä voi lähettää niin Facebookin, Twitterin kuin sähköpostinkin kautta. Opettajat ovat merkittäviä asennekasvattajia ja esimerkkejä kunnioittavan keskustelukulttuurin edistämisessä, sillä peruskoulu tavoittaa jokaisen nuoren joka puolella Suomea. Se on paljon se.

Mira & Cindy, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit