Pitääkö kaikkialle päästä?

WHO:n mukaan maailmassa joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen. Luulisi että heistä jollakulla olisi toisinaan asiaa Mannerheimintielle. Pyörätuoleja tai rollaattoreita ei kuitenkaan näy. Täällä Suomen pääkaupungissa harva liikuntarajoitteinen uskaltautuu ydinkeskustaan ilman avustajaa. Mukulakivikadut, kynnykset, nopeasti vaihtuvat liikennevalot ja ihmispaljous voivat olla hitaasti liikkuville jopa mahdottomia esteitä.

Koen itseni onnekkaaksi, koska olen tavannut eri tavalla vammaisia läpi elämäni. Olen saanut monesta korvaamattoman ystävän. Koen erilaiset vammat ja tavat tehdä asioita elämää rikastuttavina tekijöinä. Apuvälinetekniikan opiskelun jälkeen suhtaudun apuvälineisiin vielä suuremmalla innolla, ja tuijotan pyörätuolia korkeintaan jos se on Suomessa harvinaista mallia. Koulun tärkein oppi oli kuitenkin se, ettei mikään ole mahdotonta, jos vain saa oikeanlaiset apuvälineet.

Yksityiskohta isosta graffitimaalauksesta, kuvassa muun muassa punainen sydän, jossa teksti: "Älä vihaa", kasvot ja valkoinen sydän, jossa teksti: "Anna rakastaa".

Ilman vammaisia ystäviäni, omia vammojani ja koulutustani en välttämättä edes huomaisi vammaisten vähäistä määrää katukuvassa. Yhden suuren kansanosan piilottaminen seinien sisään tekee heistä helposti näkymättömiä ja unohdettuja toisia. Piilotamme katseiltamme paljon potentiaalisia ystäviä, kumppaneita ja työtovereita, joilla olisi paljon annettavaa koko yhteiskunnalle. Tuntemattomasta tulee liian helposti pelottavaa. Vammaiset voidaan virheellisesti nähdä verovarojen nakertajina tai muistutuksina siitä mitä itselle saattaa koska tahansa tapahtua. Näin on tapahtunut esimerkiksi Espoon Kaitaalla, jossa omakotitaloalue on taistellut 4 vuotta, jotta naapurustoon ei rakennettaisi kehitysvammaisten asuntolaa.

Tieto ja ymmärtämys lisäävät aina ihmisten hyvää kohtelua. Siksi haluankin ehdottaa että ensi kerralla kun kuljet kaupungilla, yritä bongata 10 asiaa jotka eivät ole esteitä sinulle koska et ole vammainen. Jos innostut, voit valita uuden vamman joka päivälle. Muista että me kuljemme keskuudessanne. Tai ainakin kulkisimme jos meidän annettaisiin.

Täältä opettajat ja muut kiinnostuneet löytävät materiaalia, jonka avulla voi tarkastella esteettömyyttä uudesta näkökulmasta, ja kokeilla miltä se tuntuisi omalla kohdalla.

Veeti, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

0 Comments

Vastaa


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.