Aktivistien ajatuksia vihapuheesta

Vihapuhe ja sen määrittely on Suomessa kuten muuallakin vaikea aihe. Sanan merkitykselle ei löydy yhtä oikeaa määritelmää ja esimerkiksi Suomen laissa vihapuhetta ei ole mainittu. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. On hyvä muistaa, että vihapuhe voi kohdistua keneen tahansa.

Ei vihapuheelle _MG_6166_c_Mildlife
Pala Flow-festivaalin 2013 vihanvastaisesta taideteoksesta. Kuva: Mikko Toivonen / Plan

Vaikka onkin tärkeää määritellä vihapuhe ja ymmärtää sen laajuus, sitäkin tärkeämpää on tiedostaa vihapuheen vaikutukset sekä yhteiskuntaan että yksittäisiin ihmisiin. Miltä vihapuheen kohteeksi joutuvasta tuntuu? Miltä tuntuu tulla syrjityksi tietyn ulkoisen ominaisuuden, kuten ihonvärin takia? Miltä tuntuu olla verbaalisen tai muunlaisen hyökkäyksen kohteena ilman, että on mahdollisuutta puolustautua, keskustella asiasta tai edes saada puheenvuoroa? Ei vihapuheelle -liike pyrkii kiinnittämään huomiota erityisesti viimeisimpään kysymykseen; pyrimme edistämään kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja avointa dialogia. Tämä edistää mielestämme myös sananvapautta, sillä jokaisella tulisi olla mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua keskusteluun ilman, että hänen täytyy kokea itsensä uhatuksi etnisen taustansa, uskontonsa, sukupuolensa, äidinkielensä, seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä, sukupuolen ilmaisunsa, vammaisuutensa, poliittisen mielipiteensä tai jonkin muun ominaisuutensa vuoksi.

Erityisen helppoa ja usein ajattelematonta vihapuheen viljely on internetissä. Monesti nettimaailman ajatellaan olevan “ihmisoikeuksista vapaata aluetta”, etnisen vihan villi länsi ja rasismin vapaa rakennustyömaa. Samalla kuitenkin unohdetaan ettei Internet olekaan todellisuudestamme ja arjestamme mitenkään erillinen osa, vaan vihakirjoittelu satuttaa yhtälailla sosiaalisessa mediassa ja nettifoorumeilla kuin kadulla ääneen huudeltunakin. Erona saattaa vain olla se, että äärettömässä bittimaailmassa vihapuheen kohteeksi joutuvalla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta kommentoida tai sanoa omaa näkemystään asiaan. Internetissä kommentit ovat usein vielä loukkaavampia kun ne on kirjoitettu anonyymisti, ilman omien kasvojen näkymistä. Tällainen hyökkäävä rasistinen tai syrjivä kirjoittelu rajoittaa erityisesti vähemmistöihin kuuluvien mahdollisuuksia olla yhdenvertaisia yhteiskunnan jäseniä. Siksi haluamme muistuttaa vihapuheen vaikutuksista netissä ja tehdä vihapuheen vastaista työtä erityisesti verkkoympäristöissä laajasti.

Aloittaessamme työmme emme tienneet mitä odottaa, ja niitä yllättäviä tilanteita tuleekin jatkuvasti. On ollut mielenkiintoista huomata millaisia vastareaktioita ajamamme asia on tietyissä ihmisissä herättänyt. Kaksi pääteemaa, jotka nousevat usein esille, ovat sananvapauden rajoitus ja ns. “kukkahattutädeiksi” leimaaminen. Moni on kommentoinut sitä, miten vihapuheen vastustaminen on heidän mielestään sallittujen mielipiteiden ja sananvapauden rajoittamista. Meitä on myös haukuttu siitä, ettemme osaa ottaa rennosti ja otamme kaiken liian vakavasti. Tällä hetkellä nuorten keskuudessa vallitseva “läpällä” – asenne näkyy myös meidän työssämme, sillä usein rasistisia tai piilorasistisia kommentteja väitetään “vain” vitsiksi. Huulenheitossakin täytyy kuitenkin muistaa toisen ihmisen kunnioitus ja se, että joskus vitsiksi naamioidut kommentit voivat oikeasti loukata ja satuttaa.

Haluamme myös korostaa sitä, että vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Jokaisella on oikeus olla vihainen, ilmaista tunteitaan ja esittää kritiikkiä. Emme myöskään ole pyrkimässä vihapuheen kriminalisointiin vaan liikkeemme tarkoitus on herätellä ihmisiä toimivaan kunnioittavammin toisiaan kohtaan ja ottamaan toiset niin reaali- kuin nettikeskusteluissakin paremmin huomioon. Tällöin keskustelu tunteista herättävistä teemoista, kuten esimerkiksi monikulttuurisuudesta tai etnisyydestä mahdollistuu ilman, että keskustelun osapuoli tai osapuolet käyvät yksinään epäkunnioittavaa monologia.

Noin kymmenen ihmisen joukko Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisteja ja työntekijöitä Flow-festivaalin graffitiseinän edessä.
Liikkeen aktivisteja ja taustavoimia Flow-festivaaleilla 2013. Kuva: Jani Toom / Plan

Miten sitten puuttua vihapuheeseen arjessa? Mitä tehdä, jos kuulee bussissa rasistista vihapuhetta, lukee netissä poliittiseen henkilöön kohdistuvaa aggressiivista ja uhkailevaa keskustelua tai muuten joutuu kasvokkain vihapuheen kanssa? Tärkeätä on tiedostaa mikä on vihapuhetta ja osoittaa, ettei se ole hyväksyttävää, tapahtuipa se sitten netissä tai muualla. Jos vihapuhetta ei uskalla vastustaa puuttumalla tilanteisiin paikan päällä, voi tukeaan kuitenkin osoittaa vihapuheen kohteille monin keinoin. Nettifoorumilla asiallisella, ytimekkäällä kommentilla tai bussissa eriävän mielipiteen ilmaisevalla pitkällä katseella voi jo saada viestinsä perille ja muita ihmisiä ajattelemaan tapaansa ilmaista asioita. Ei vihapuheelle -liikkeessä jatkamme työtä asian esille nostamiseksi ja siihen puuttumiseksi muun muassa julkaisemalla naamakirjassa kantaaottavia kuvia, twiittailemalla twitterissä, kiertelemällä festareilla ja olemalla yhteistyössä yhä useampien ihmisten ja toimijoiden kanssa ympäri Suomea. Liikkeeseen voi liittyä kuka vaan: toivommekin mahdollisimman monia kanssatwiittaajia, herätteleviä sydäntekstejä ja yhteisiä tavoitteita kohti kunnioittavampaa keskustelukulttuuria.

Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit Noora ja Mira

Teksti on julkaistu 2.10.2013 Pelastakaa Lapset ry:n I am NOW! -blogissa.

0 Comments

Vastaa


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.