Kasvot vihapuheelle

 

Kasvot vihapuheelle on Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistien tuottama valokuvainstallaatio, jolla halutaan tehdä näkyväksi vihapuheen eri muotoja yksilöiden kokemusten kautta. Teos ei ole kattava kuvaus yhteiskunnassa tapahtuvasta vihapuheesta vaan rakentuu rohkeiden ihmisten omista tarinoista.

Kuvilla halutaan muistuttaa, että vihapuhe kohdistuu aina ihmiseen. Vihapuheen kohteeksi joutuneen kokemusta ei voi arvottaa. Mitättömältä tai harmittomalta – pelkältä puheelta – tuntuva heitto saattaa vaikuttaa syvästi. Vihapuhe satuttaa ja voi saada aikaan ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Kenelläkään ei ole oikeutta astua sen rajan yli.

Vihapuhe kertoo myös yhteiskunnassa vallitsevista asenteista. Syrjintä ja rasismi kaikissa muodoissaan aiheuttavat ja vahvistavat eriarvoisuutta. Se johtaa ajattelutapaan tiettyjen ryhmien paremmuudesta ja siitä, että ”ne toiset” ovat erilaisia. Ratkaisu ei ole sivistyneempi keskustelu, jos sisältö ei muutu.

Teoksella halutaan näyttää, miten vihapuhe vaikuttaa kohteisiinsa ja saada ihmiset miettimään omia asenteitaan. Samalla halutaan kannustaa rakentavaan ja avoimeen keskusteluun ja kaikkien yhdenvertaiseen kohteluun riippumatta etnisestä taustasta, ulkonäöstä, luonteenpiirteistä tai muista ominaisuuksista. Jokaisella on oikeus ilmaista itseään ja olla sellainen kuin on.

Kuvat: Konsta Naumi
Kuvien tarinat perustuvat kuvattujen omiin kokemuksiin.
Kuvat on otettu Ylioppilaskameroiden studiolla Helsingissä

NooraH
Onks kiva olla vammanen?
”Takaraivoon on jäänyt tuo lause koulun ruokalassa. Kohtaan päivittäin samanlaista huutelua, jopa väkivaltaa. Ihmisten on vaikea hyväksyä erilaisuutta. Katseet tuntuvat pahalta. Kyllä mulle voi tulla puhumaan. Itse osaan suhtautua asiaan huumorilla, ei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti.”

Noora
Huora
”Tämä oli se kerta, joka eniten jäi mieleen: Olin noin kaksitoista ja olin lukitsemassa pyörääni kaupan pyörätelineeseen. Vanhempi jätkä käveli ohi, tuijotti suoraan minuun ja totesi: ’Huora’. Musta ennen kuin sanoo mitään, pitäisi ensimmäiseksi aina muistuttaa itselleen, että se henkilö ei oo siinä sun viihdykkeenä tai ärsykkeenä, vaan elämässä omaa elämäänsä.”

Miranda
Etkö ole huomannut miltä näytät?
”Vieraat ihmiset arvostelevat kasvotusten ylipainoani. Että enkö ole huomannut, miltä näytän, enkö osaa syödä kasviksia ja enkö edes liiku. On helppoa tuomita toinen, kun ei tunne häntä. En ole tyhmä tai lepsu, minulla on syömishäiriö.”

Joonas
Hikke, homo, mammanpoika!
”Olin koulukiusattu lähes koko ala-asteeni ajan. Kun minut oli valittu silmätikuksi, sain kuulla huutelua oikeastaan mistä tahansa aiheesta. Vihan laittaminen kiertoon ei auttanut ketään. Helposti ajattelee, että puheet unohtaa ajan myötä. Itsetunnon voi musertaa palasiksi hetkessä, mutta sen uudelleenrakentamiseen menee aikaa. Kesti vuosia myöntää jälleen itselleni, että olen kai ihan hyvä tyyppi.”

TiinaRakel
Lesbohuora hiljaa!
”Yleensä minuun kohdistuva vihapuhe liittyy joko suuntautumiseeni tai siihen, että olen ollut avoimen seksuaalinen nuorena. Naiselle näitä asioita ei aina hyväksytä, varsinkaan jos ei suostu olemaan hiljaa. Julkisessa työssä olen kehittänyt teflonpinnoitteen. En enää välitä siitä mitä minusta sanotaan. Nuorena vihapuheen kohtaaminen satutti. Nyt aikuisena pahoitan mieleni vain jos läheisiäni loukataan. Itse hyväksyn osani. Kun kohtaan vihapuhetta tekisi mieli halata vihapuheen viljelijää ja sanoa, että kyllä me kaikki tänne mahdumme vaikka elämme eri tavalla.”

Jussi
Osa arkikieltä
”Säpsähdän aina kun joku sanoo homo – siksi, ettei voi tietää mitä sieltä seuraavaksi on tulossa. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että kohtaan avointa, hyökkäävää vihapuhetta melko harvoin. Minulle vihapuhe näyttäytyy sosiaalisen kanssakäymisen läpäisevänä taustakohinana – esimerkiksi lukemattomina homovitseinä ja huuteluna. Tällainen puhe on monille huomaamaton osa arkikieltä.”

Asta
Tappolistalla
”Jouduin minulle tuntemattoman ihmisen tappolistalle. Nykyään, kun osallistun vaikka mielenosoitukseen, mietin joka kerta: kuvaako joku, tunnistaako joku ja mihin ne tiedot menee. Listalla oli kaikki mun henkilötiedotkin. Pahimmalta se tuntui mun äidistä. Hassua, että jotakuta tuntematonta voi vihata niin paljon.”

Hanna
Vain yksi piirre minussa
”’Sähän vaikutat ihan fiksulta maahanmuuttajalta’, ei ehkä ensi kuulemalla kuulosta pahimmalta mahdolliselta loukkaukselta. Kuitenkin usein kuultuna ja yhdistettynä ympäröivään negatiiviseen viestiin, siitä tulee helposti vaatimus ja oletus. Ollakseen samalla viivalla muiden kanssa, on todistettava oma kelpoisuutensa. On oltava fiksu, kiva ja kaunis. Jos joku ei pidä minusta, muutun helposti ’vitun neekeriksi’. Maahanmuuttajuus – tai itse asiassa oletus siitä, sillä olenhan syntyisin Espoosta – on vain yksi piirre minussa. Se ei tee minusta tietynlaista. Minun toiveeni on: katso minua, älä yhtä asiaa minussa. Saat pitää tai olla pitämättä.”