Monthly Archives: marraskuu 2014

Millaista henkistä väkivaltaa olet kohdannut netissä? Tule juttelemaan tänään!

Ei vihapuheelle -liikkeen nuoret aktivistit keskustelevat demittäjien kanssa aiheesta demi.fi-keskustelufoorumilla tänään 26.11 klo 17–20.30.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä väkivallattomuuden päivää. Netarissa pureudutaan väkivallan muodoista hankalimmin tunnistettavaan eli henkiseen väkivaltaan – erityisesti netissä. Henkinen väkivalta netissä voi toteutua esimerkiksi välinpitämättömänä kohteluna, tylyttämisenä, ignooraamisena, kuvien ja viestien luvattomana julkaisemisena, nolojen juorujen levittämisenä, haukkumisena tai pelotteluna.

Netari-nuorisotyöntekijöiden lisäksi keskustelussa ovat mukana Ei vihapuheelle -liikkeen nuoret aktivistit. Heidän kanssaan voit jutella vihapuheen merkityksestä, kokemuksista ja sen ehkäisystä. Mitä pitää tehdä jos joku loukkaa? Miten voin puuttua vihapuheeseen netissä? Mistä voin löytää tietoa, jotta osaan toimia oikein?

– Netissä kohdataan paljon vihapuhetta. Järjestämme keskustelun yhdessä Ei vihapuheelle -liikkeen kanssa lisätäksemme tietoutta sekä aikuisten ja nuorten välistä keskustelua kertoo Netta Vahteri Pelastakaa Lapset ry:stä.
– Netti tekee vihapuheen näkyvämmäksi ja tarjoaa sille uusia kanavia. Verkossa voi kuitenkin keskustella myös monista tärkeistä asioista ja edistää sananvapautta ja yhdenvertaisuutta, muistuttaa Riikka Kaukinen Ei vihapuheelle -liikkeestä.

Keskusteluun voit osallistua täällä.

Netari on valtakunnallinen nuorisotalo netissä. Netarissa voi viettää aikaa, tavata kavereita ja jutella nuorisotyöntekijöiden sekä muiden luotettavien aikuisten kanssa. Netariin ovat tervetulleita kaikki nuoret. Netarissa työskentelevät koulutetut nuorisotyön ammattilaiset. Netarissa on mukana nuorisotyöntekijöitä seitsemästä kaupungista: Espoosta, Keravalta, Kuopiosta, Lappeenrannasta, Oulusta, Porista ja Vantaalta. Lisäksi mukana on myös Pelastakaa Lapset ry:n työntekijöitä.

”Paha on poikkeus, hyvä on sääntö”

Ei vihapuheelle -liike osallistui sunnuntaina 26.10. ensimmäistä kertaa järjestettyyn
Väkivallankumous – Rakkauden pesäpalloturnaus -tapahtumaan. Väkivallankumous on näyttelijä Eppu Pastisen aloittama liike, jonka pyrkimyksenä on poistaa kaikki väkivalta maailmasta.

eppu1
Eppu Pastinen haluaa poistaa väkivallan maailmasta.

Väkivalta on aiheuttanut Pastiselle jo pidemmän aikaa turhautumista, ahdistusta ja surua. Viime aikojen uutisoinnit väkivaltaisista nuorisojengeistä olivat sysäys sille, että Pastinen halusi tehdä jotain konkreettista väkivallan ehkäisemiseksi. Näin syntyi Väkivallankumous.

Rakkauden pesäpalloturnaukseen osallistui lukuisia julkisuuden henkilöitä ja järjestöjä, jotka tarjoavat osallistumismahdollisuuksia nuorille. ”Tapahtuma ylitti odotukset ja ihmisten antama palaute on ollut positiivista. Tapahtumaa kuvaillaan ennen kokemattomaksi. Tapahtumassa oli yhteisöllisyyden ja välittämisen tunnelma”, sanoo Pastinen. Hänen mielestään nuoret tarvitsevat osallistumismahdollisuuksia. Helsingissä tapahtuneet
väkivallanteot kertovat nuorten tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön, tarpeesta saada kunnioitusta ja hyväksyntää. Esimerkiksi urheilun kautta nuoret voivat samalla tavalla kuulua yhteisöön ja saada kunnioitusta loukkaamatta ketään.

Pastinen on useasti puuttunut näkemäänsä väkivaltaan. Pelkkä soitto hätänumeroon ei aina välttämättä auta. ”Näin väkivaltatilanteen, jossa uhri huusi apua. Soitin heti 112:een. Tilanne jatkui, sillä poliisit eivät ehtineet heti paikalle. Tekijät liukastuivat ja ulkopuoliset tulivat repimään heitä irti uhrista. Tekijät ehtivät paeta paikalta metroon ennen poliisin tuloa. Uhri ei onneksi saanut suurempia kolhuja, mutta jälkeenpäin minulle tuli hyvin ahdistunut olo tilanteesta. Tilanne aiheutti ristiriitaisia tunteita, sillä hätäkeskus kehotti pysymään linjalla, vaikka olisin halunnut mennä fyysisesti väliin.”

Voiko väkivaltatilanteen näkevä tehdä jotain muutakin kuin soittaa hätänumeroon? Pastisella on tarjota tähän monia hyviä keinoja. Puutu aina tilanteeseen:

1. Soita 112:een.
2. Ota muita mukaan, väliin ei tarvitse eikä aina kannata mennä yksin.
3. Puhu tekijän kavereille, nimeä teko.
4. Osoita omalla puuttumisellasi, että teko on väärin.

Pastinen suosittelee myös Helsingin kaupungin nuorisotoimen johtajan Tommi Laition vinkkiä: ”Jos näet kiusaamistilanteen, mene siihen esittäen uhrin kaveria. Tämä osoittaa kiusaajalle, että kiusattu ei ole yksin, vaan hänestä välitetään.” Tärkeintä on aina, että puuttuu jollain tavalla tilanteeseen, jossa käytetään mitä tahansa väkivaltaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä.

”Väkivaltatilanteeseen puuttuminen vaatii rohkeutta, ja rohkeus vaatii rohkeutta. Yhden
onnistumisen kokemuksen jälkeen on varmempi puuttumaan myös uudestaan. Laitio on sanonut, että jokaisen, joka puuttuu tällaisiin tilanteisiin, tulisi jakaa tietoa siitä sosiaalisessa mediassa. Tällöin muut huomaavat, että väkivaltatilanteisiin puuttuminen on mahdollista ja hekin pystyvät siihen”, Pastinen neuvoo.

Jokainen voi omalla asenteellaan vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa elämme. Pastinen siteeraa Nelson Mandelaa: ”Olosuhteita en voinut muuttaa, mutta asennettani voin.”

Jatkossa Väkivallankumouksen nettisivuja ylläpitää Aseman lapset ry. Sivuille päivitetään nuorille suunnattuja osallistumismahdollisuuksia. Rakkauden pesäpalloturnaus tullaan järjestämään tästä lähtien vuosittain, aloituksena aina väkivallattomalle vuodelle. Ei vihapuheelle -liike on Väkivallankumouksen yhteistyökumppani.

Christina, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

Games[4Diversity]Jam ’14

Mikäli yksipuolinen sankarikuva on ongelma elokuvissa ja muussa viihteessä, sitä se on myös peleissä: päähenkilöistä vain kourallinen on naisia ja näistäkin suuri osa on seksualisoitu palvelemaan oletetun heteromiesyleisön fantasioita. Varteenotettavia roolimalleja ja esikuvia naisille löytyy mediasta hyvin vähän. Edes roolipeleissä pelaamansa sukupuolen vapaa valitseminen ei sekään ole itsestäänselvyys, ja ei-heteroita hahmoja tai mahdollisuutta pelata sellaista näkyy vielä harvemmin. Pelaaminen on kuitenkin suositumpaa kuin koskaan ennen ja niinpä pelaajien joukkokin on paljon kirjavampi kuin mitä peleissä edustetuista 30-vuotiaista ruskeatukkaisista valkoisista heteromiehistä voisi päätellä.

g4d1

Tämän vuoden maaliskuun alussa Menno Deen järjesti Games[4Diversity]Jam-tapahtuman, joka keräsi joukon innokkaita pelintekijöitä – niin ammattilaisia kuin harrastelijoita – viikonlopuksi Amsterdamiin Amnestyn toimitiloihin, tavoitteenaan saada aikaan pelejä naisten ja seksuaali- ja sukupuoli- eli HLBTIQ-vähemmistöjä edustavien perspektiivistä. Olin paikalla edustamassa Ei vihapuheelle -liikettä.

g4d2
Menno Deen

Tapasin viime syksynä järjestetyssä GameOverHate-konferenssissa hollantilaiset Royn ja Bartin, joiden kanssa saavuimme jameille. Lisäksi mukanamme oli heidän Wispfire-pelistudionsa artisti Aïda. Lauantaiaamumme alkoi parilla lyhyellä alustuspuheella. Ensin muun muassa Global Game Jamien vastaavana tuottajana toimiva indieskenen monitoiminainen Zuraida Buter puhui pelijamien ideologiasta ja niiden merkityksestä hänelle itselleen ja pelialalle. Hänen jälkeensä kuultiin Hollannin Habbo Hotellin yhteisömanageri Nathalie Korsmanin kokemuksia siitä, miten nuoret ilmaisevat seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiään nettiyhteisössä ja millaisia hyväksi havaittuja käytäntöjä yhteisön moderointiin on. Erityisen yllättynyt olin itse siitä, miten positiivisesti HLBTIQ-yhteisö on Habossa otettu vastaan (ainakin Hollannissa).

g4d3
Zuraida tunnelmoi pelijameja.

Kuultuamme motivaatiopuheenvuorot oli vuorossa pari kevyttä lämmittely- ja tutustumisleikkiä. Ennen kuin pääsimme jakautumaan lopullisiin tiimeihin, meidän piti etsiä ryhmä, josta tunsi korkeintaan yhden jäsenen ennestään. Näiden uusien tuttavuuksien kanssa täytyi minijamien hengessä kehittää muutamassa minuutissa pelikonsepti annetusta teemasta. Aikaa tähän oli todella niukasti ja ainakin omalla ryhmälläni ideointi jäi täysin puolitiehen, kun konsepteja alettiin jo esittää. (Puhujamme osittain improvisoikin sitten pitchistä ne osat, joita emme olleet ehtineet käydä läpi…) Varsinaiset työskentelyryhmät sai päättää tämän jälkeen vapaasti. Päädyimme pitämään saman kokoonpanon, jolla olimme paikalle saapuneet, minkä lisäksi ryhmään liittyi Bram täyttämään kooditarpeemme. Tiimimme oli siis valmis eeppiseen koitokseen ja intoa puhkuen aloitimme ideoinnin.

Näistä jameista teki erilaisen muihin kokemiini verrattuna varsin hauska saavutussysteemi: muutamaan otteeseen viikonlopun aikana kukin tiimi sai jaettavakseen läjän erilaisia puuhelmiä, jotka symboloivat tiettyjä saavutuksia. “Kunniamerkit” jaettiin sitten palautekierrosten ohessa muille tiimeille esimerkiksi parhaista ideoista, teknisesti edistyneimmästä prototyypistä tai parhaasta taiteesta. Helmet kerättiin tiimeille jaettuihin nauhoihin ja viikonlopun edetessä oma tiimini keräsikin varsin kauniin kaulanauhan. Koska ryhmät olivat enimmäkseen ennalta sovittuja kaveriporukoita (emme siis olleet tässä suhteessa poikkeus), palautekierrokset ja saavutusten jakaminen olikin oikeastaan ainoaa ryhmien välillä tapahtunutta sosiaalista vuorovaikutusta ja varsin tervetullutta sellaista. Muihin osallistujiin olisi mielellään tutustunut enemmänkin, mutta siihen ei valitettavasti juuri tilaisuutta tullut.

g4d4
Jammailijat työn touhussa.

Sunnuntai kului suurimmaksi osaksi kuumeisesti pahimpia bugeja korjaillen ja sisältöä hioen. Työnteko keskeytettiin ainoastaan Alice Rendellin ja Meggy Pepelanovan esitellessä Beyond-projektiaan, jonka tarkoituksena on edesauttaa monimuotoisuutta ajavien, inklusiivisten ja stereotypiat haastavien pelien kehitystä. Vastuullisen pelinkehityksen idea kuulostaa teoriassa mahtavalta ja toivon, että hanke ottaa tuulta alleen.

Iltaseitsemältä olikin sitten jo aika laittaa 22 tunnin työn hedelmät näytille, kun työskentelyyn käyttämäämme saliin tulvi sekä uteliasta yleisöä että lehdistön edustajia. Samalla kiertelimme itse tutkailemassa muiden ryhmien valmiita tuotoksia. Joukossa oli joitakin todella oivaltavia konsepteja. Jokainen osallistuja sai myös antaa tähden sille ryhmälle, jonka pelistä piti eniten. Suurimman tähtisaaliin kerännyt peli julistettiin voittajaksi illan päätteeksi. Voiton vei tällä kertaa John Scalzin Straight White Male: The Lowest Difficulty Setting There Is -kirjoituksesta inspiraationsa saanut Queer, jossa pelataan sama skenaario kolmella eri hahmolla, ja toki valkoinen heteromies osoittautuu huomattavasti vähiten vaikeaksi.

g4d5
3/5 omasta tiimistäni.

Mitä oma tiimini sai aikaan? Vain maailman parhaan (ja mahdollisesti ainoan varsinaisella pelimekaniikalla varustetun) paperinukkepelin, jossa tarkoituksena on pukeutua mitä järjettömimpiin bileisiin tasapainotellen oman identiteetin, laumaan sulautumisen ja positiivisen erottautumisen välillä. Halusimme tuoda esille, miten erilaiset stereotypiat ja lokeroinnit leimaavat, rajoittavat ja tekevät kaikesta hankalaa – ja kyseenalaistaa samalla ylipäänsä niiden olennaisuuden sen kannalta, miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Vaikka pelin viimeistely jäi hieman kesken, taisimme kaikki olla siitä huolimatta tyytyväisiä lopputulokseen.

gfd6
Voittajatiimi

Kaiken kaikkiaan pienistä organisointiongelmista huolimatta tapahtuma oli oikein hauska ja antoisa, ja näkisin vastaavaa toimintaa mielellään jossain muuallakin kuin yhdenvertaisuuden kehdossa Amsterdamissa. San Franciscossa oli myös samalla nimellä kulkeva tapahtuma Game Developers Conferencen jälkeen – ehkä joskus vielä myös Suomessa?

Niina, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti