Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät 14.–16.1.2014

“Mä en oikeastaan voi allekirjoittaa näistä kuin tämän”, tokaisi liturgisen violettiin asuun sonnustautunut seurakunnan työntekijä liikkeen pinssejä tutkaillessaan. Kädessään hänellä oli “Vihaat minua” -pinssi, jota kiinnittäessään hän jatkoi: “Vihahan on luonnollinen tunne – onko siis oikein käskeä, että ‘Älä vihaa’?”

Palataan kysymykseen myöhemmin.

Ei vihapuheelle -liike jalkautui kolmen aktivistin voimin pitämään ständiä Jyväskylässä järjestetyillä Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä, “neukkareilla”. Neuvottelupäivien kävijäkunta vaihteli hengellisten nuorisojärjestöjen työntekijöistä seurakuntalaisiin ja kirkon työntekijöihin, ja saimmekin keskustella monien erilaisten tahojen ja toimijoiden kanssa vihapuheesta temaattisena ja konkreettisenakin ilmiönä. Monille vihapuhe oli käsitteenä tuttu, mutta liikkeestä ja sen vaiheista he kuulivat ensimmäistä kertaa.

Kaksi miestä pitävät punaisia Miksi vihaat? - ja Älä vihaa -sydänkylttejä.
Verken työntekijöitä neukkarihuumassa.

Toimimme neuvottelupäivillä Nuorten Keskuksen kyljessä, jakaen halukkaille niin tietoa kuin tikkareitakin. Iloksemme saimme huomata, että monia kiinnosti oheistuotteita enemmän liikkeen toiminta sekä vihapuhe käsitteenä. Useasti myös kyseltiin mahdollisuuksista vaikuttaa omalta kentältään käsin. Näin ollen etenkin keväällä julkaistava materiaalipaketti vihapuheen käsittelystä herätti suurta kiinnostusta kävijöiden keskuudessa. Kirkko ja sen ohessa toimivat järjestöt tavoittavat vuosittain arviolta 80 % 14–15-vuotiaista nuorista esimerkiksi rippikoulun kautta, joten liikkeen sanoman kannalta puhutaan merkittävistä vaikutusmahdollisuuksista.

Messualueella kierrellessä vastaan tuli myös useita verkossa toimivia nuorisojärjestöjä. Ei vihapuheelle -liike toimii ja vaikuttaa vahvasti eri nettipalveluissa ja verkon tiloissa, joten mielenkiinnolla vaihdoimme ajatuksia ja kokemuksia netissä toimimisesta. Näiden järjestön toimintaa kutsutaan etsiväksi nuorisotyöksi, jossa pääperiaatteena on, että toimijat eivät odota nuorten tulevan heidän luokseen, vaan toimitaan aktiivisesti avuntarvitsijoita tai ongelmatilanteita etsien – tässä tapauksessa esimerkiksi keskustelupalstoilla päivystäen tai niitä valvoen.

Lopuksi vastaus, jonka muotoilimme alussa esitettyyn kysymykseen “Saako sanoa ‘Älä vihaa’?”

Viha on luonnollista, siitä lienee suuri osa ihmiskunnasta samaa mieltä. Vihainen puhe tai vihaisena esitetyt argumentit eivät kuitenkaan ole sama asia kuin vihapuhe, johon liike haluaa puuttua. Vihaisena saa olla, ja useimmat ajoittain ovatkin, mutta tällöinkin tulisi pystyä kanavoimaan ilmaisuaan keskustelua edistävällä tavalla – etenkin verkossa anonymiteetin suojista lauottuna. Vihapuhe on keskustelua tyrehdyttävää toimintaa; emme kiellä vihaamasta, emmekä toimi sananvapautta vastaan, vaan päinvastoin liikkeen pyrkimyksenä on luoda tasa-arvoista keskustelukulttuuria, jossa keskustelun osapuolia ei vaienneta tai marginalisoida.

Sloganit kuten “Älä vihaa” ja “Vihaat minua” ovat kärjistyksiä – tarkoituksenaan keskusteluun provosointi – eivät kahteen sanaan tiivistettyjä elämänohjeita.

Nainen ja mies pitelevät punaista Älä vihaa -sydänkylttiä.

Ville, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti

0 Comments

Vastaa


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.