Monthly Archives: tammikuu 2014

Piilevät ennakkoluulot

Monet meistä pitävät itseään erittäin avarakatseisina. Kannatamme tasa-arvoa ja meistä on tärkeää, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet etnisestä alkuperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai vammaisuudesta huolimatta. Tämä on erittäin hyvä alku. Hyvät ajatukset ovat usein väylä myös hyviin tekoihin.

Välillä on kuitenkin hyvä tarkastella omia asenteitaan kriittisesti: olenko niin avarakatseinen kuin väitän olevani? Peiliin vilkaiseminen paljastaa karun totuuden. Jään itselleni jatkuvasti kiinni piilevistä ennakkoluuloista: turkkilaiset on ihan jees, mutta eikö niin, että heillä kaikilla on kebab-ravintola tai ovat sellaisessa töissä? Ei, ei ja ei. Ei ruskeatukkaisestakaan voi sanoa, missä hän on töissä pelkän hiustenvärin perusteella. Samankaltaisia esimerkkejä on muitakin: homomies ei (muka) voi pitää kaljasta ja makkarasta ja jokainen muslimi on (muka) yhtä harras uskovainen.

Piilevä ennakkoluulo on usein ennakkokäsitys jostain ihmisestä. Se ei välttämättä ole pahantahtoinen vaan ainoastaan stereotyyppinen. Stereotypiat perustuvat ajatukseen, että yksi ominaisuus on niin hallitseva, että se tekee esimerkiksi kaikista homoseksuaaleista samanlaisia. Harvoin tällaisia yleistyksiä tehdään kuitenkaan esimerkiksi vihreäsilmäisistä muualla kuin muutamien hömppälehtien sivuilla. Miksi homot lokeroidaan useammin kuin vihreäsilmäiset?

Omista piilevistä ennakkoluuloistaan voi onneksi opetella pois aivan samoin kuin ilkeistä sanoistakin. Ensin omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa ja tunnustaa itselleen. Usein eniten ennakkoluuloja on sellaisia ihmisryhmiä kohtaan, joita tapaa vähän jokapäiväisessä elämässä. Arvelisin sen johtuvan tiedon ja kokemusten puutteesta.

Eläkeläisnainen seisoo graffitiseinää ja osottaa omaa muotokuvaansa.
Ennakkoluulojen murskaaja ja vihantorjuja Irmela Mensah-Schramm Suvilahdessa. Kuva: Riikka Kaukinen

Oman heikon kohdan tiedostamisen jälkeen on aika ryhtyä toimeen sen muuttamiseksi. Alkuun pääsee lukemalla aihetta käsitteleviä kirjoja ja artikkeleja asiallisilta nettisivuilta. Ihmisistä oppii kuitenkin parhaiten toisilta ihmisiltä. Tuntisiko kukaan kaverisi kyseisen ihmisryhmän edustajaa? Onko heillä omaa järjestöä, jota kautta voisi saada ”elävää kirjaa” lainaksi? Elävällä kirjalla tarkoitetaan, että tietyn ihmisryhmän edustajan voi saada tietyksi ajaksi ”lainaan” kertomaan omasta elämästään.

Itse voin kertoa liikuntavammaisen elämästä esimerkiksi Twitterissä nimellä Heidi Sipilä. Kannattaa myös seurata erilaisia tapahtumia ja lähteä rohkeasti mukaan kohtaamaan ihmisiä. Toivottavasti vuonna 2014 jokainen ottaa pään pois pensaasta ja asioista selvää ennen olettamista.

Heidi, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisti