Monthly Archives: lokakuu 2013

Vastine Koiramme-lehden artikkeliin ”Koira on hylkiö islamin maailmassa”

Erityisesti lasten ja nuorten suosimilla viestintäalustoilla on erityinen vastuu välittää oikeaa ja kiihkotonta tietoa, joka ei vahvista kielteisiä asenteita vähemmistöryhmiä kohtaan. Kennelliiton jäsenlehdessä Koiramme 9/2013 julkaistu artikkeli esittää kuitenkin yksipuolisen ja asiavirheitä sisältävän tulkinnan islamista uskontona ja muslimeista sen harjoittajina. Erityisen ongelmallisena pidämme sitä, että lehteä lukevat myös lapset ja nuoret, joiden voi olla vaikeaa tarkastella tekstin sisältöä kriittisesti. Teksti rakentaa tarpeetonta vastakkainasettelua Suomessa asuvien koiranomistajien ja muslimien välille siltoja rakentavan ja ratkaisulähtöisen näkökulman sijaan. Suomen muslimien joukosta löytyy myös useita koiraharrastajia.

Artikkelissa asetetaan läntinen maailma ja islam vastakkain tavalla, joka vahvistaa kielteisiä stereotypioita islamista ja esittää läntisen maailman sivistyneempänä kulttuurialueena. Tämänkaltainen vastakkainasettelu edustaa kulttuurirasistista yleistämistä, ja pahimmillaan voi luoda tarpeettomasti virheellistä kuvaa islamista äärimmäisenä ja väkivaltaisena uskontona. Tekstissä viitataan shariaan muslimien laillisena ohjenuorana. Islamilaisen lain tulkinnat ja toimeenpanot kuitenkin vaihtelevat huomattavasti eri valtioissa ja maailman yli 1,5 miljardin muslimin elämässä. Suomen muslimien, niin kuin muidenkin Suomessa asuvien, elämää säätelee kuitenkin ensisijaisesti Suomen laki. Suomen laissa todetaan myös oikeus uskonnonvapauteen, jonka harjoittaminen on sallittava lain muodostamissa rajoissa. Jokaisella uskonnolla on äärimmäiset tulkintansa, mutta on muistettava, että suurin osa maailman muslimeista ei kannata ääritulkintoja islaminuskosta.

Teksti rakentaa perusteettomasti vastakkainasettelua Suomen muslimien ja koiranomistajien välille, antamalla ymmärtää, että islamin olemassaolo Suomessa tuottaa haittaa koiranomistajille. Tekstin pääargumentit nojaavat kuitenkin blogikirjoittajan Judith Woodsin kuvaamiin yksittäistapauksiin Englannista, eikä tekstissä esitetä konkreettisia esimerkkejä oletetusta ongelmasta Suomesta. On muistettava, että Suomessa on elänyt islaminuskoisia pysyvästi 1800-luvun loppupuolelta lähtien ja merkittäviltä kulttuurisilta yhteentörmäyksiltä on pitkän yhteiselon aikana vältytty. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 60 000 muslimia ja heidän joukkoonsa mahtuu yhtä erilaisia uskomuksia ja tapoja kuin muidenkin uskontokuntien edustajien kirjavaan joukkoon. Artikkelia kirjoitettaessa olisi ollut hyvä kuulla myös suomalaisten muslimien, islam-seurakuntien tai islamin tutkijoiden näkemyksiä aiheeseen liittyen.

15.10.2013 Helsingissä,

Ensi- ja turvakotien liiton Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti, Ihmisoikeusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomen koordinoima Ei vihapuheelle -liike, Suomen Islamilainen yhdyskunta, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, Suomen Punaisen Ristin koordinoima Ei rasismille! -hanke

Opettajat ja kasvattajat, teitä on kuultu!

A niin kuin aapinen, B niin kuin banaani, C niin kuin Celsius ja V niin kuin vihapuhe. Olimme kahden Ei vihapuheelle -liikkeen vapaaehtoisen voimin Opi ja kasva -konferenssissa Finlandia-talolla 8.10.2013 Tilaisuus on suunnattu lähinnä peruskoulussa toimiville opetus- ja kasvatusalan ihmisille kuten esimerkiksi opettajille, rehtoreille ja kuraattoreille. Koulujen saaminen mukaan vihapuheen vastaisiin aakkosiin onkin Ei vihapuheelle -liikkeen uusin tavoite ja nyt meille avautui loistava mahdollisuus kurkistaa opettajien ajatusmaailmaan aiheen tiimoilta.

Tilaisuus kulki teemalla oppimisen festarit, joilla liikkeestä kertominen meni kuitenkin vähän eri tyylillä kuin Flow’ssa tai Ruisrockissa. Taisimme erottua sydänpinsseinemme ja huppareinemme opetusalan muista ständeistä ja moni opettaja piti pistettämme virkistävänä ja erilaisena. Kyselimme ehdotuksia liikkeen viemiseksi kouluissa ja toteuttamiskelpoisia, konkreettisia ideoita tulikin runsaasti. Moni vaikutti innostuneelta viemään asiaa eteenpäin koulussa ja oppitunneilla, kunhan vain saisivat hyvät oppituntimateriaalit käyttöönsä. Eniten toivottiinkin konkreettista, selkeää ja toiminnallisia harjoituksia sisältävää materiaalipakettia vihapuheesta, jonka avulla kuka tahansa opettaja voisi vetää aiheesta tunnin oppilailleen.

Kaksi liikkeen aktivistia ja räp-artisti Paleface Miksi vihaat? -sydänkyltin kanssa.
Palefacekin kysyy: Miksi vihaat?

Tarpeeseen ollaan vastaamassa: Euroopan neuvostolta tulee jo lokakuun lopussa Educational Toolkit for Schools -työkalupaketti, jota aletaan työstää Suomen kontekstiin sopivaksi ja sieltä saamme varmasti hyviä työkaluja opettajien käyttöön. Lisäksi nettisivuillemme ollaan päivittämässä lisää harjoituksia ja materiaalia juuri koulumaailmaa silmällä pitäen. Muutamia harjoituksia oppitunneille pidettäväksi löytyy nettisivuilta kuitenkin jo nyt: klikkaa Mukaan liikkeeseen -osiota, laita videot pyörimään ja sen jälkeen keskustelu luokassasi käyntiin! Tai pyydä pienryhmässä oppilaita määrittelemään termi vihapuhe, jonka jälkeen voitte käydä läpi sen virallisen määritelmän ja pohtia aihetta yhdessä. Nuorempienkin oppilaiden kanssa vihapuhetta voi käsitellä monella tavalla esimerkiksi sydäntekstien ja askartelujen merkeissä.

Olemme suunnittelemassa yhä monipuolisempaa yhteistyötä koulujen kanssa esimerkiksi oppilaskuntien kautta. Otammekin mielellämme vastaan uusia ehdotuksia aiheen tiimoilta! Niitä voi lähettää niin Facebookin, Twitterin kuin sähköpostinkin kautta. Opettajat ovat merkittäviä asennekasvattajia ja esimerkkejä kunnioittavan keskustelukulttuurin edistämisessä, sillä peruskoulu tavoittaa jokaisen nuoren joka puolella Suomea. Se on paljon se.

Mira & Cindy, Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit

Vapaampi Helsinki 5.10.2013

Vapaampi Helsinki -kaupunkitapahtuma järjestettiin Helsingin Suvilahdessa lauantaina 5.10. Kyseessä oli Helsingin yliopiston Kaupunkikulttuuri ja uudet toimijat -kurssin työnnäyte, jossa 30 maantieteen ja sosiologian opiskelijaa suunnitteli ja toteutti tapahtuman Kattilahallin tiloihin. Tapahtuman idea oli tarjota uusia näkökulmia nähdä ja kokea kaupunkia: tilaisuudessa oli mm. paneelikeskusteluja kaupunkitilan käytöstä sekä erilaisia työpajoja.

Vaneriseinä, johon on spreijattu vihapuheen vastaisia terveisiä. Seinän edessä koira.
Koirat ei vihaa

Olin kurssilla osallistujana, ja halusin tuoda Ei vihapuheelle -liikkeen mukaan tapahtumaan. Tarkoituksena oli levittää tietoisuutta liikkeestä ja haastaa ihmisiä ajattelemaan vihapuheen merkitystä. Suunnittelin ja toteutin työpajan, jossa Kattilahallin kävijät saivat kirjoittaa liikkeen sydäntauluun tussilla oman vihapuheen vastaisen viestinsä ja poseerata sen kanssa valokuvassa. Kuvan taustana oli vanerinen graffititaulu, johon kävijät saivat maalitusseilla piirtää ja kirjoittaa terveisensä.

Maassa, jalkojen juuressa oleva punainen sydänkyltti, johon on kirjoitettu: "Älä syrji ketään ihonvärin, kansalaisuuden, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen takia!"
Älä syrji ketään

Työpajaa veti kolme liikkeemme aktivistia. Vapaampi Helsinki -tapahtumassa kävi arviolta noin 500 vierasta, joten tunnelma työpajoilla oli rauhallinen ja aktivisteilla oli aikaa jutella sinne tulleiden henkilöiden kanssa. Ei vihapuheelle -ständillä kävi arviolta muutama sata vierasta. Graffitiseinä vietiin tapahtuman jälkeen Oulunkylän ala-asteelle, missä oppilaat jatkavat sen koristelua Ei vihapuheelle -liikkeen hengessä.

Ei vihapuheelle -seinä

Aliisa, liikkeen aktivisti

Sanotaan yhdessä: Ei vihapuheelle!

Suomen Ei vihapuheelle -liike on osa yhteiseurooppalaista No Hate Speech Movementia. Nuorten ihmisoikeusaktivistien tekemä ja nuorille suunnattu liike pureutuu verkossa ja muualla yhteiskunnassa tapahtuvaan vihapuheeseen.

Vihapuheelle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Se on ihmisoikeusloukkaus; toisinaan myös rikos. Vihapuhe on sellaista loukkaavaa puhetta tai ilmaisua, joka puuttuu ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten etniseen taustaan, kansalaisuuteen tai kieleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin, uskonnolliseen vakaumukseen, maailmankatsomukseen tai mielipiteeseen taikka vammaisuuteen.

Yhteiskunnan eriarvoistavat valtarakenteet synnyttävät syrjintää, josta vihapuhe kumpuaa. Vihapuheen vastaisessa työssä ollaan usein tekemisissä erilaisten vähemmistökysymysten kanssa, mutta vihapuheen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Vihapuhetta voi myös tuottaa kuka tahansa. Kukaan ei ole automaattisesti uhri tai pahantekijä ja siksi vihapuheeseen vastaaminen on jokaisen asia.

Usein vihataan sellaista, mitä ei tunneta. Tietämättömyys lisää pelkoa ja ennakkoluuloja, jotka purkautuvat vihaviesteinä. Siksi Ei vihapuheelle -liike kannustaa avoimeen, rohkeaan ja kunnioittavaan keskusteluun. Emme halua rajoittaa sananvapautta vaan olla luomassa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus olla, kuulla ja tulla kuulluksi sellaisina kuin ovat. Vihapuheella pyritään rajoittamaan tätä oikeutta sekä häpäisemään, alistamaan, pelottelemaan ja vaientamaan erilaisia ja eri mieltä olevia. Siksi on tärkeää sanoa yhdessä ääneen, että vihapuhe on ongelma Suomessakin. Vielä tärkeämpää on sanoa, että emme hyväksy sitä.

Vihapuhe ei ole uusi ilmiö eikä tapahdu pelkästään verkossa. Netti kuitenkin tekee vihapuheen näkyvämmäksi ja tarjoaa sille uudenlaisia kanavia. Elämää verkossa ja verkon ulkopuolella on myös mahdotonta enää erottaa toisistaan ja loukkaukset sekä kiusaaminen seuraavat nuoria areenalta toiselle. Netin käytön rajoittaminen ei ole ratkaisu vihapuheen lopettamiseen vaan nuorille on tarjottava keinoja vihapuheen käsittelyyn ja siihen vastaamiseen. Verkkoon pitää luoda tiloja, joissa nuorten on turvallista keskustella ja oleskella. Jokaisella nuorella ja kaikilla muillakin on oikeus toimia verkossa ilman pelkoa uhkailusta ja syrjinnästä.

Koordinaatti
Ei vihapuheelle -kuvauspiste Koordinaatin Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämispäivillä Seinäjoen Rytmikorjaamolla 10/2013. Kuva: Riikka Kaukinen

On hyvä muistaa, että vihapuheessa ei ole kyse pelkästä vihasta eikä pelkästä puheesta vaan yhteiskunnan rakenteista ja ilmapiiristä. Vihapuhe ei ole vihaista puhetta, emmekä pyri kieltämään tai estämään kenenkään tunteita. Vaikka vihapuhetta kohdanneiden kokemuksia on tärkeää tuoda esiin, ei pidä juuttua kauhistelemaan vihapuheen seurauksia vaan pureutua myös sen syihin.

Toisaalta myös pienet teot merkitsevät. Kuka tahansa voi putsata vihatöhryn sähkökaapin kyljestä tai vastata rasistiseen huuteluun netin keskustelupalstoilla tai ruuhkabussissa. Jos hyväksymme vihapuheen, hyväksymme ihmisten eriarvoisen kohtelun. Siksi kannustamme kaikkia sanomaan: Ei vihapuheelle!

Ei vihapuheelle -liikkeen projektiassistentti Riikka

Teksti on julkaistu 7.10.2013 Koordinaatin Keskipisteessä-palstalla

Aktivistien ajatuksia vihapuheesta

Vihapuhe ja sen määrittely on Suomessa kuten muuallakin vaikea aihe. Sanan merkitykselle ei löydy yhtä oikeaa määritelmää ja esimerkiksi Suomen laissa vihapuhetta ei ole mainittu. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. On hyvä muistaa, että vihapuhe voi kohdistua keneen tahansa.

Ei vihapuheelle _MG_6166_c_Mildlife
Pala Flow-festivaalin 2013 vihanvastaisesta taideteoksesta. Kuva: Mikko Toivonen / Plan

Vaikka onkin tärkeää määritellä vihapuhe ja ymmärtää sen laajuus, sitäkin tärkeämpää on tiedostaa vihapuheen vaikutukset sekä yhteiskuntaan että yksittäisiin ihmisiin. Miltä vihapuheen kohteeksi joutuvasta tuntuu? Miltä tuntuu tulla syrjityksi tietyn ulkoisen ominaisuuden, kuten ihonvärin takia? Miltä tuntuu olla verbaalisen tai muunlaisen hyökkäyksen kohteena ilman, että on mahdollisuutta puolustautua, keskustella asiasta tai edes saada puheenvuoroa? Ei vihapuheelle -liike pyrkii kiinnittämään huomiota erityisesti viimeisimpään kysymykseen; pyrimme edistämään kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja avointa dialogia. Tämä edistää mielestämme myös sananvapautta, sillä jokaisella tulisi olla mahdollisuus tulla kuulluksi ja osallistua keskusteluun ilman, että hänen täytyy kokea itsensä uhatuksi etnisen taustansa, uskontonsa, sukupuolensa, äidinkielensä, seksuaalisen suuntautumisensa, sukupuoli-identiteettinsä, sukupuolen ilmaisunsa, vammaisuutensa, poliittisen mielipiteensä tai jonkin muun ominaisuutensa vuoksi.

Erityisen helppoa ja usein ajattelematonta vihapuheen viljely on internetissä. Monesti nettimaailman ajatellaan olevan “ihmisoikeuksista vapaata aluetta”, etnisen vihan villi länsi ja rasismin vapaa rakennustyömaa. Samalla kuitenkin unohdetaan ettei Internet olekaan todellisuudestamme ja arjestamme mitenkään erillinen osa, vaan vihakirjoittelu satuttaa yhtälailla sosiaalisessa mediassa ja nettifoorumeilla kuin kadulla ääneen huudeltunakin. Erona saattaa vain olla se, että äärettömässä bittimaailmassa vihapuheen kohteeksi joutuvalla ei välttämättä ole edes mahdollisuutta kommentoida tai sanoa omaa näkemystään asiaan. Internetissä kommentit ovat usein vielä loukkaavampia kun ne on kirjoitettu anonyymisti, ilman omien kasvojen näkymistä. Tällainen hyökkäävä rasistinen tai syrjivä kirjoittelu rajoittaa erityisesti vähemmistöihin kuuluvien mahdollisuuksia olla yhdenvertaisia yhteiskunnan jäseniä. Siksi haluamme muistuttaa vihapuheen vaikutuksista netissä ja tehdä vihapuheen vastaista työtä erityisesti verkkoympäristöissä laajasti.

Aloittaessamme työmme emme tienneet mitä odottaa, ja niitä yllättäviä tilanteita tuleekin jatkuvasti. On ollut mielenkiintoista huomata millaisia vastareaktioita ajamamme asia on tietyissä ihmisissä herättänyt. Kaksi pääteemaa, jotka nousevat usein esille, ovat sananvapauden rajoitus ja ns. “kukkahattutädeiksi” leimaaminen. Moni on kommentoinut sitä, miten vihapuheen vastustaminen on heidän mielestään sallittujen mielipiteiden ja sananvapauden rajoittamista. Meitä on myös haukuttu siitä, ettemme osaa ottaa rennosti ja otamme kaiken liian vakavasti. Tällä hetkellä nuorten keskuudessa vallitseva “läpällä” – asenne näkyy myös meidän työssämme, sillä usein rasistisia tai piilorasistisia kommentteja väitetään “vain” vitsiksi. Huulenheitossakin täytyy kuitenkin muistaa toisen ihmisen kunnioitus ja se, että joskus vitsiksi naamioidut kommentit voivat oikeasti loukata ja satuttaa.

Haluamme myös korostaa sitä, että vihapuhe ei ole sama asia kuin vihainen puhe. Jokaisella on oikeus olla vihainen, ilmaista tunteitaan ja esittää kritiikkiä. Emme myöskään ole pyrkimässä vihapuheen kriminalisointiin vaan liikkeemme tarkoitus on herätellä ihmisiä toimivaan kunnioittavammin toisiaan kohtaan ja ottamaan toiset niin reaali- kuin nettikeskusteluissakin paremmin huomioon. Tällöin keskustelu tunteista herättävistä teemoista, kuten esimerkiksi monikulttuurisuudesta tai etnisyydestä mahdollistuu ilman, että keskustelun osapuoli tai osapuolet käyvät yksinään epäkunnioittavaa monologia.

Noin kymmenen ihmisen joukko Ei vihapuheelle -liikkeen aktivisteja ja työntekijöitä Flow-festivaalin graffitiseinän edessä.
Liikkeen aktivisteja ja taustavoimia Flow-festivaaleilla 2013. Kuva: Jani Toom / Plan

Miten sitten puuttua vihapuheeseen arjessa? Mitä tehdä, jos kuulee bussissa rasistista vihapuhetta, lukee netissä poliittiseen henkilöön kohdistuvaa aggressiivista ja uhkailevaa keskustelua tai muuten joutuu kasvokkain vihapuheen kanssa? Tärkeätä on tiedostaa mikä on vihapuhetta ja osoittaa, ettei se ole hyväksyttävää, tapahtuipa se sitten netissä tai muualla. Jos vihapuhetta ei uskalla vastustaa puuttumalla tilanteisiin paikan päällä, voi tukeaan kuitenkin osoittaa vihapuheen kohteille monin keinoin. Nettifoorumilla asiallisella, ytimekkäällä kommentilla tai bussissa eriävän mielipiteen ilmaisevalla pitkällä katseella voi jo saada viestinsä perille ja muita ihmisiä ajattelemaan tapaansa ilmaista asioita. Ei vihapuheelle -liikkeessä jatkamme työtä asian esille nostamiseksi ja siihen puuttumiseksi muun muassa julkaisemalla naamakirjassa kantaaottavia kuvia, twiittailemalla twitterissä, kiertelemällä festareilla ja olemalla yhteistyössä yhä useampien ihmisten ja toimijoiden kanssa ympäri Suomea. Liikkeeseen voi liittyä kuka vaan: toivommekin mahdollisimman monia kanssatwiittaajia, herätteleviä sydäntekstejä ja yhteisiä tavoitteita kohti kunnioittavampaa keskustelukulttuuria.

Ei vihapuheelle -liikkeen aktivistit Noora ja Mira

Teksti on julkaistu 2.10.2013 Pelastakaa Lapset ry:n I am NOW! -blogissa.